Blogi 5: Kohti yrittäjyyttä (hulluutta)!

Mä tein sen päätöksen. Ilmoitin esihenkilölle, etten aio enää jatkaa töitä samassa paikassa, vaan hyppään täysipäiväiseksi valokuvaajaksi. Kaksi kuukautta sitten tää ei mitenkään tuntunut järkevältä vaihtoehdolta, mutta asioita on tapahtunut niin nopeasti. Annahan kun kerron niistä hieman tarkemmin.

Tasan kuukausi sitten mä aukaisin tän nettisivun ja päätin, että teen jotain valokuvauksen eteen joka päivä. Tän seurauksena sain yhteydenotto pyynnön liittyen kiinteistövalokuvaukseen ja kerroin olevani kiinnostunut. Muutaman testikuvauksen ja palaverin jälkeen me kirjoitettiin sopimus ja oon tästä niin innoissani. Valotan asian yksityiskohtia myöhemmin.

Tää tarkottaa sitä, että mulla alkaa päivätyöt. Tällä hetkellä oon ollut kolmivuorotyössä 80% työajalla. Tykkään työstäni palvelutalossa, mutta epäsäännöllinen elämänrytmi tekee vaikeaksi luoda mitään yhteyttä ympäröivään maailmaan. Lähes tulkoon kaikki muut lapsiperheiden isät ovat päivätöissä ja viikonloput vapaana. Sen sijaan itse olen usein arkisin iltavuorossa ja viikonloput töissä. Illat ovat myös vaimolleni vaikeimpia, koska kolmen pienen lapsen nukuttaminen yksin on aikamoinen työmaa. Nää päivällä toteutettavat kuvaushommat mahdollistaa hypyn tasaisempaan arkeen, ja sitä me kaivataan molemmat kipeästi.

Mulle yrittäjyys on vähän ristiriitainen käsite. Tavallaan sen liikkuvuus ja vapaus kiehtoo, mutta toisaalta olen vastuussa aivan kaikesta. Tänään perehdyin tarkemmin, miten saan nettisivuni näkymään Googlen-hakukoneessa, vaikka sinne syötettäisiin “lapsikuvaus Lappeenranta”. Huomasin, että nettisivun markkinointi ja sen kohdentaminen on aivan eri asia, kuin toimivan ja hyvännäköisen tekeminen. Tavallaan arvostan sitä, että voin erottua panostamalla pieniin yksityiskohtiin, mutta toisaalta asioiden opettelun paljous tuppaa lannistamaan.

Jos alkaisin luettelemaan kaikkia ideoita ja suunnitelmia yritykseni varalle, niin se olisi tylsää luettavaa. Minulla on ensi viikolla neljä yövuoroa putkeen, ja ajattelin tuolloin hiljaisina hetkinä tehdä nettisivuun parannuksia, kuten lisätä laajemman hinnaston ja optimoida sivun näkyvyyttä hakukoneissa. Tavoitteena olisi tehdä näistä sivuista mahdollisimmat houkuttelevat potentiaalisille asiakkaille.

Ajattelin myös, että tästä blogista voisi tulla sellainen kerran viikossa ilmestyvä “Tomin Tiistai”-blogi. Eli julkaisupäivä olisi aina tiistai-aamuna, jotta sen ehtii lukemaan aamukahvia hörppien, tai sitten kello 9:n tauolla. Joku toistuva fraasi tai idea voisi myös lisätä mielekkyyttä, mutta se on vielä työn alla. Joka tapauksessa pyrin säännöllistämään tämänkin, ja luomaan näin perheelleni säännöllisemmän aikataulun.

Joku kooste siis edellisestä: minusta tulee yrittäjä, mutta se on iso muutos, joka vaatii paljon työtä. Haluan kuitenkin laittaa perheeni ykköseksi. Toivon etteivät läheiseni käsitä väärin tätä muutosta, sillä kyse ei ole mistään suuruuden hulluudesta tai kajahtaneisuudesta. Vaikka innostun kyllä helposti, en kuitenkaan halua näin isoissa asioissa tehdä hätiköityjä liikkeitä. Ajatukseni on jatkaa sijaisuuksien tekemistä hoito-alalla, jos kuvaushommaa ei riitä toimeentuloksi. Toisaalta se on loistava ja varma takaportti, koska tiedän että siellä minulle on aina töitä. Pitkästä määräaikaisesta työsopimuksesta halusin kuitenkin luopua, jotta saan täyden liikkumavapauden ja voin todella asettaa perheeni edut etusijalle.

Ensimmäinen drone-pörriäinen

Otetaan tähän väliin hieman tekniikkaa. Hankin tori.fi:n kautta pikkuisen kuvauskopterin eli dronen. Näitä käytetään aika paljon kiinteistökuvaus hommissa, ja totesin että minun kannattaa hypätä siihen kelkkaan oitis ja aloittaa harjoitteleminen. Muutaman lennätyskerran aikana olen meinannut tuhota tämän jo ainakin kolmesti. Kaksi niistä kerroista johtui yhteyden katkeamisesta huonossa paikassa, ja kerran meinasin lentää katutolppaan. Onneksi paketissa on myös varasiipiä, jos satun jotain rikkomaan.

Dronea lennättäessä tulee sellainen “pikkupoika olo” ja se on ihan hauska tunne, koska suurimman osan ajasta joudun olemaan kovin vastuullinen. Harjoitteleminen ei tunnu työltä, ja se on kuitenkin tosi tärkeää, että hallitsee kyseisen työkalun työkohteessa, ja osaa toimia nopeasti. Tällä hetkellä säästän kalliimpaan kopteriin, joka kykenee ottamaan laadukkaampaa kuvaa ja videota. Näin saan täytettyä yhteistyökumppanini laatukriteerit. Sitä ennen yritän olla tuhoamatta tätä dronea ja lennän vain avonaisilla kentillä ilman lähellä roikkuvia puiden oksia.

Haluaisin kurottaa korkeuksiin myös muissa kuvaamisen muodoissa, mutta nyt täytyy priorisoida se työ, joka tuo leivän pöytään. Vaikka totesin jossain toisessa blogissa haluavani kuvata vain ihmisiä, niin joudun tekemään kompromisseja sen suhteen. Hyviä lapsi- ja perhekuvaajia on niin paljon, että minulla on sillä markkinalla vain pienet mahdollisuudet saada jalansijaa. Jos jatkaisin kuvaamista vain sivubisneksenä, niin silloin asialla ei olisi suurempaa merkitystä.

Ystäväni sanoi että n. 90% tuloista valokuvaajana tulee yrityspuolelta ja jotain säännöllistä täytyy olla, jotta voi pärjätä tällä alalla. Iso peukku kaikille niille, jotka saatte tulonne hää- ja newborn kuvauksista, koska harvemmin niissä on palaavia asiakkaita. Tietysti sana kiertää ja sen voima on edelleen hyvin merkittävä, vaikka some ja muut netin palvelut ovatkin isossa roolissa palveluiden valinnassa.

Furulundin lehto, Lappeenrannan Lauritsalassa

Laitan tähän loppuun vielä kuvan upeasta paikassa, johon kävimme eilen perheeni kanssa tutustumassa. Metsä rauhoittaa levottoman sielun tehokkaasti, varsinkin tälläinen satumetsämäinen upea ilmestys. Tän kaiken hullunmyllyn, työkuvioiden muuttumisen, jatkuvan oppimisen keskellä täytyy nollata, ja luontoretket on kyllä ihan parhautta. Lihapiirakat folion sisään ja nuotiolle paistamaan, niin mieli lepää vielä paremmin. Lapset myös nauttii luonnossa kirmaamisesta ja se takaa paremman yöunen sekä heille, että vanhemmille.

Tein tätä blogia nyt noin kahden tunnin ajan ja uniaika meni aikoja sitten. Tämä “rakas päiväkirja” on mulle jotenkin muodostunut tärkeäksi terapiamuodoksi, ja oon tosi kiitollinen kaikille teille, jotka ootte laittaneet yksityisesti tsemppi-viestejä. Sen takia en halua lipsua tästä asettamastani aikataulusta, vaan julkaista vastedes joka tiistai. Näin takaan että muutkin saa annoksen hulluutta edes kerran viikossa. Muistakaa nyt myös rampata mun sivuilla joka päivä ja tunti, niin Google luulee, että tänne kannattaa tulla muidenkin. Mukavaa lämmintä alkavaa syksyä kaikille!