Blogi 37: Lomalla viimeinkin
Tämmöinen 3:n lapsen perhe lomalla on jossain mielessä jopa stressaavampaa kuin normaalin arjen pyörittäminen. Lapset rakastaa rutiineja, ja sekä lapset, että rutiinit menee rikki, kun lähtee isommalla porukalla johonkin. Mun mielestä ois kuitenkin epäreilua toisia sukulaisia kohtaan, että vaadittais toisia menemään meidän rytmien mukaan. Mä en millään jaksa olla kokoajan vaan kotona, vaikka se ois kaikista helpointa. Lasten pitää oppia myös joustamaan ja näkemään muutakin kuin vain oman kodin seinät.
Ollaan vaimon sukulaisten luona täällä Pohjois-Karjalassa, aika lähellä Kolia. Appivanhempani on rakentaneet vanhaan navettaan yhden lisämakuuhuoneen, joka on vielä hieman keskeneräinen, mutta sellainen että siellä voi jo nukkua. Ostin tytöille eläinteemaiset makuupussit ja menin heidän kanssaan sinne nukkumaan. Ajattelin että haluan näin kevyesti alkaa esittelemään luonnossa nukkumista. Mun haaveena on, että jossain kohtaa päästään telttailemaan perheenä. Luonnon läheisyyden opettaminen lapsille on mielestäni todella tärkeää.
Muutenkin kun olen seurannut näitä 3- ja 5-vuotiasta, heidän kiinnostuksen kohteensa ovat eläimet ja luonto sekä erilaiset askartelut ja piirtäminen. Ilman päivittäistä ulkoilua he repivät pelihousunsa ja kiukuttelevat, sekä nukkuvat huonosti. Vanhin tyttömme on omaksunut myös valokuvaamisen ja ottaa pokkarilla tosi kivoja kuvia. Lapset ei tarvitse mitään kummallista. Puhuttiin vaimon sukulaisten kanssa mahlan juomisesta ja pajun imeskelemisestä, jota monet lapset ovat tehneet aikana, jolloin leikittiin ulkona. Mä inhoan tätä tekniikan kehityksen suuntausta ja luonnosta irtaantumista.
Mä tykkäsin lapsena seurata Discovery Channellilta Bear Gryllsin selviytymisjuttuja, sekä Beringinmeren ravustamista. Haaveilin joskus myös lähteväni vuorille erakoksi pois tästä kaikesta hulinasta. Ehkä pahin extreme-ajattelu on alkanut taittumaan, mutta silti luonnonmukaisuus on lähellä sydäntäni. Meidän yhteisenä haaveena on käydä Norjassa jossain kohtaa yhdessä perheenä. Tässä kohtaa lapset on vielä liian pieniä niin pitkälle matkalle, mutta sitä ennen voi kasvattaa ja valmistaa heitä siihen.
Tytön eskariin ja kouluun meneminen alkaa hieman hirvittämään. Monet lapset on niin tekniikan kyllästämiä, täysin kärsimättömiä tai suorastaan agressiivisia. Toisiin ei voi vaikuttaa, joten täytyy vaan yrittää opettaa omille lapsille hyviä tapoja, jottei he joudu näiden kiusaajien uhriksi tai ainakin oppii luomaan kaverisuhteita suojamuurin rakentamiseksi. Toisaalta hyvät ja läheiset välit vanhempiin on avainasemassa, kun lapsi haluaa selviytyä koulumaailman haasteista. Yhteiset luontohetket avaa varmasti hyviä tilanteita avautumiselle ja keskustelulle.
Vanhempien puhelinaddiktio on kyllä kamala tapa aiheuttaa kuilu vanhempien ja lasten välille. Tosi monesti näkee jossain leikkipuistossa, kun lapsi tulee näyttämään jotain ja vanhempi vain mumisee jotain vastaukseksi, koska täytyy selata viimeisimmät Instagram-päivitykset. Tietysti oon itsekin syyllistynyt tähän, mutta sen takia siihen täytyy keskittyä. Oon havainnut hyväksi suunnitella päivän kulun ja aikatauluttaa someaika erikseen, jottei siihen hairahdu ihan huomaamattaan. Tän vuoden loppuun mennessä mulla on tavoitteena olla vapaa turhasta puhelimen käytöstä.
Tänään (maanantaina) tuli tehtyä kaikenlaista mukavaa ja rentouttavaa. Pari tuntia paiskin puuhommia, lämmittelin paljua ja illalla saunottiin. Siinä pöllien kanssa ähistessä tuli vaan mieleen ettei entisajan ihmiset ehtineet murehtimaan mitään, kun kokoajan oli jotain tärkeää tekemistä. Mä todellakin oon iloinen siitä ettei tarvitse enää jonottaa pankkiin laskujen maksuun tai jonotella virastoissa odottaen oman asian käsittelyä. Ei kannata ihan askeettiseksi heittäytyä. Se on nyt oikeastaan enää vain itsestä kiinni kuinka paljon haluaa käyttää käsityökaluja akkukoneiden sijaan. Jos mun ois PAKKO tehdä talven puut, saattaisin hankkia moottorisahan ja pilkekoneen. Kirveshommat on erikseen oma nautintonsa.
Onhan tää “lomailu” yhtä aikatauluttamista. Kokoajan pitää analysoida milloin lapset syö ja nukkuu vai nukkuuko päiväunia ensinkään. Sen lisäksi on jatkuvaa vaipan vaihtoa, sitä ruoanlaittoa ja lasten vahtimista ettei ne nirhaa itseään johonkin maalaistalon työkaluun. Ehkä se aika tulee sitten 10 vuoden kuluttua, kun voi vaan ottaa rennosti sohvalla edes puoli tuntia. Sitä ennen täytyy kantaa vastuut. Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!
