Blogi 38: Sanattomien viestien asiantuntija
Mua on pitkään kiehtonut elekieli ja sanaton kommunikointi. Mistä se johtuu että puoliso ymmärtää jo puolesta sanasta tai ilmeestä, mitä toinen on asiasta mieltä? Se johtuu siitä, että tuntee puolisonsa sanattomat viestit. Mä kerron teille nyt hieman siitä, miks sanattomien viestien ymmärtäminen on tärkeää, mitä hyötyä siitä on arjessa ja työelämässä, sekä kuinka siinä voi kehittyä. Aluksi hieman historiaa mistä tää kiinnostus lähti.
Mä olin jotain teini-ikäinen, kun ensimmäinen kausi Mentalistista tuli televisiosta. Mun mielestä se oli silloin ihan paras sarja. En mene sarjan yksityiskohtiin, enkä niinkään välitä edes juonesta, mutta kiinnostavaa siinä oli, että fiktiivinen päähenkilö osasi lukea ihmisiä todella tarkasti. Käytännössä hän tiesi kehonkielestä, puhuiko henkilö totta vai valhetta. No, tää sarja oli varmasti yhtenä syynä siihen, miksi kehonkielen tulkitseminen nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Uskon, että sarjan inspiraationa toimi ihan tosielämän henkilöt, jotka toimivat neuvottelijoina esimerkiksi terroristien kanssa FBI:ssa ja CIA:ssa.
Faktaa on kuitenkin se, ettei kukaan pysty täsmällisesti tulkitsemaan puhuuko joku totta tai valhetta. Kyse on enemmänkin psykologisesta mukavuudesta tai epämukavuudesta. Monille on varmaan tuttua, että kiusaantunut ihminen saattaa raapia niskaansa, pälyilee hieman sivulleen tai naputtaa hermostuneena kädellä reiteensä. Jos todella tarkasti miettii, me kaikki voidaan löytää ainakin itsestämme toistuvat stressin merkit, tai vastaavasti miksei ilon merkitkin.
Miksi näiden asioiden ymmärtäminen sitten on niin tärkeää? Kaikki varmaan tietää jostain sen yhden ihmisen, jolla “ei ole pelisilmää”. Todennäköisesti hän ei aisti sitä, että toisilla on kiire ja puhua pälpättää kuin Runeberg. Vaihtoehtoisesti hän kyselee iloisena kuulumisia vaikka toisesta selvästi aistii, että hän on surullinen. Kukaan ei tee näissä tilanteissa sinäänsä mitään väärää, mutta sanattomien viestien tulkitsematta jättäminen aiheuttaa paljon kiusallisia tilanteita. Tahditon ihminen tulkitaan helposti myös itsekkääksi ja piittaamattomaksi taakaksi muille, joten sillä on selvästi merkitystä miten elekieltä tulkitsee.
Mä oon henkilökohtaisesti tehnyt varsinkin teini-vuosina paljon virhearvioita ja muistan monia tilanteita edelleen. En myöskään ollut kovin pidetty monissa yhteyksissä, koska lauoin mielipiteitäni suorasukaisesti ilman tilannetajua. Kun ymmärsin tän asian, aloin aikanaan työstämään sitä, ja siksi nykyisin elämäni on suhteellisen helppoa sosiaalisissa tilanteissa. Somea ja viestejä en vieläkään osaa aina käyttää ymmärrettävästi, mutta siinäkin edistytään pikkuhiljaa.
Miten sanattomassa viestinnässä voi sitten kehittyä? Ensimmäinen askel on siirtyä taka-alalle ja ryhtyä puhumisen ja kaiken keskellä olemisen sijaan tarkkailemaan. Sen sijaan, että ryntää tilanteisiin suin päin ilman mitään suurempaa ajatusta, voi olla hyvä tehdä ennakkotarkastus ympäristöstä, vallitsevista olosuhteista ja varsinkin ihmissuhteissa tehdä pika-analyysejä toisen habituksesta. Tutkimusten mukaan ihmisen intuitio tekee päätelmät 3:ssa MILLISEKUNNISSA toisesta ihmisestä, joten ongelma ei ole meidän sisäisessä rakenteessamme. Intuitio pitää myös tutkimusten mukaan paikkaansa 70-80% tapauksista, joten se on kohtalaisen luotettava työkalu.
Vaikka kaikkia ilmeitä ja eleitä ei tunnistaisikaan, yleensä toisesta ihmisestä tulee “sellainen fiilis” hyvin nopeasti. Se johtuu siitä, että meidän aivot tulkitsee sitä mitä me nähdään ja yhdistetään käytösmalleja toisiinsa sen perusteella mitä me ollaan aikaisemmin koettu ja havaittu. Jos intuitio käskee siirtymään kadun toiselle puolelle, kun edessä on nuorisojoukkio, kannattaa se useimmiten tehdä. Moni on ollut liian uhkarohkea ja tullut jopa pahoinpidellyksi tai ryöstetyksi, kun ei ole luottanut intuitioonsa vastaavissa tilanteissa.
Kuten totesin, tarkkailu ja suun sulkeminen on ensimmäinen avain parempiin päätelmiin. Seuraava askel on esittää toteamusten sijaan kysymyksiä, joko itselleen tai vastapuolelle. Se miten ihmiset reagoi kysymyksiin, kertoo heistä paljon. Sellaiset “miten menee?”-kysymykset on helppo ohittaa “ihan hyvin”-kommentilla, joten itsestäänselvyyksiä kannattaa välttää. Jos puhutaan säästä, voi olla parempi kysyä tykkäätkö lämpimistä keleistä kuin vain todeta että ompa hieno sää. Vaikka viittasinkin nyt sanallisiin viesteihin, niiden jälkeen alkaa sanaton tulkinta.
Keskustelun edetessä voi tarkkailla itsevarmuuden merkkejä. Niitä ovat esimerkiksi suora katseyhteys, lyhyt fyysinen etäisyys, isot avokäsin tehdyt eleet, sekä leveä ja vakaa asento. Vastavuoroisesti jos ihminen heittäytyy “hiirulaiseksi”, pälyilee puhelinta, kelloaan tai toisaalle ja jalat ovat tiukasti yhdessä, sekä hän pitää suurempaa omaa tilaa, ovat ne selviä merkkeä epävarmuudesta ja epämukavuudesta. Se mistä tää epävarmuus johtuu on usein mysteeri, mutta taitava tarkkailija ymmärtää tässä kohtaa muuttaa keskustelun suuntaan tai pyrkii lisäämään vastapuolen psykologista mukavuutta.
Psykologien ja terapeuttien tuolit on harvoin vastatusten asiakkaan kanssa, ja se johtuu juuri tästä psykologisen mukavuuden lisäämisestä. Ahdistunut ihminen kaipaa poikkeuksellisen paljon tilaa hengittää, joten pieni tuolien asettelu helpottaa huomattavasti. Rauhallinen värimaailma, matala puheääni ja empaattinen reagointi toisen tunteisiin tekee tilanteen entistä levollisemmaksi. Jos toisesta aistii epämukavuutta, kannattaa pohtia mitä itse haluaisi, jos tilanteessa olisi vaikea olla. Erilaisia asioita kannattaa kokeilla, koska näitä tilanteita tulee vastaan meille monille lähes joka päivä. Harjoittelemisen voi aloittaa kaupan kassatädistä,
Jos tää aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen vahvasti Joe Navarron haastatteluja, joka on FBI:n entinen agentti. Hän on myös kirjoittanut monta kirjaa aiheesta ja toimii konsulttina sekä neuvottelijana isoille yrityksille ja on kehonkielen asiantuntija. Nää opit on helpottaneet elämääni tosi paljon. Uuteen työpaikkaan oli todella helppo mennä, kun pystyin nopeasti aistimaan tunnelman ja tekemään tarkempia havaintoja. Tällä hetkellä koen jo löytäneeni hyvin paikkani työyhteisössä ja oon saanut monien kanssa kivoja, syvällisiäkin keskusteluja.
Oli kiva myös kuulla, että asuntovälittäjät on tykänneet minusta ja halusivat että voisivat käyttää minua jälleen drone-kuvauksissa. Sen takia mä hankin vähän ajateltua aikaisemmin DJI:n Flipin, joka osoittautui testilennolla todella miellyttäväksi. Mä rakastan tota näytöllistä ohjainta, joka nopeuttaa yhdistämistä ja pitää yhteydet vakaina. Edellinen drone putosi juuri yhteysongelmien vuoksi. Tänä kesänä tuun varmasti hyödyntämään Filippiä (vaimoni nimesi) muutenkin kuin vain töissä. Meillä on muutamia perhelomia tiedossa ja niissä ilmakuvan hyödyntäminen on varmasti hauska muisto lapsillekin.
Palatakseni takaisin aiheeseen, on nykyään tosi helppoa tavata uusia ihmisiä, kun osaa tulkita tilanteita paremmin, oli ne sitten uusia yhteyksiä kuvaustöissä tai sitten kotihoidon puolella. Toisaalta, koska oon mennyt tosi paljon epämukavuusalueelle toistuvasti viimeisen vuoden aikana, moni uusi asia ei enää aiheuta samanlaista stressiä. On kovin mielenkiintoista, miten ihminen voi kehittyä niin monella osa-alueella. On mielestäni sääli, jos joku tuhlaa elämänsä vain selaten TikTokkia ja katsellen Netflixiä. Mä oon aikanaan pelannut tuhansia tunteja videopelejä ja mitä niistä on jäänyt käteen? Huono alaselkä ja ehkä keskivertoa parempi sorminäppäryys joissain asioissa.
Luonnollisesti me kaikki tehdään ajoittain vääriä tulkintoja, sekä epäonnistutaan ihan yleisestikin. Sitähän mikään oppiminen ja itsensä kehittäminen ei poista. Aktiivisuus voi kuitenkin lisätä elämän mielekkyyttä, tuo sille tarkoituksellisuutta ja voi saada enemmän iloa antamisesta, koska voi olla kaikenlaisille ihmisille huomaavainen ja kunnioittava. Se on fakta, ettei kukaan tiedä herääkö seuraavana päivänä, joten ei ole aikaa laiskotella ja antaa vain elämän valua sormien läpi tarkoituksettomaan tyhjyyteen. Deeppiä uutta viikkoa kaikille!
