Blogi 39: Aikataulu järjestykseen

En ihan ehtinyt normaaliin blogin julkaisuaikatauluun. Se että on hankala keskittyä aiheuttaa poukkoilua ja se taasen luonnostaan johtaa aikataulujen pettämiseen. Mun tähän astisen elämäni ajan oon ollut aina joko myöhässä tai sitten vaan oon yliarvioinut kyvykkyyteni pitää mahdottomista aikatauluista kiinni. Koska haluaa kokea niin paljon, eikä halua jäädä mistään paitsi, sinetöi viimeistään asioiden totaalisen leviämisen.

Tää koko blogi kantaa teemaa itsensä kehittämisestä ja aikatauluttaminen on yks viiste siitä. Isoimpana innoittajana mulle on toiminut meidän hyvät ystävät, jotka osaa tarvittaessa aikatauluttaa seuraavan kuukauden tunnin tarkkuudella ja osaavat vielä pitää siitä kiinni. Se on mun mielestä ihan käsittämätöntä.

Ihan niin hienoon suoritukseen tuskin koskaan pystyn kuin ystäväni, mutta joitain asioita oon oppinut. Mä kerron muutamasta keinosta, jotka on auttaneet mua saamaan enemmän aikaa käyttöön. Ensimmäisenä täytyy lopettaa ajan tappaminen.

Aikarosvoja meiltä ei nykyään puutu. Some ja uutiset on aika ilmeinen asia. Tähän kun vielä lisätään viihteen järkyttävä määrä ja kohdennettu mainonta juuri omiin mielenkiinnon kohteisiin, tulee helposti upotettua itsensä suohon tosi-elämästä.

Mä lähdin siitä liikkeelle, että pohdin mitä mä oikeasti TARVITSEN ja mihin haluan panostaa elämässäni. Mulla oli aika monta suoratoistopalvelun tilausta ja karsin ne yksi kerrallaan pois. Pohdin myös mitä harrastuksia haluan säilyttää, ja mitkä tukevat perheen yhteisiä tavoitteita, sekä oikeasti kohentavat henkistä hyvinvointiani. Tän seurauksena sellaiset harrastuksia kuten kalastaminen ja frisbeegolf jäivät vähemmälle.

Sen lisäksi että karsin aikarosvot elämästäni, piti tehdä muutakin. Nykyisin mun kalenteri on aika täynnä erilaisia merkintöjä, jotka tarkistan aina edellisenä iltana. Tätäkin tarkistusta varten mulla on klo 18 muistutus joka päivä, että muistan tehdä ne. Mulla on myös sunnuntai-illalle muistutus siitä että tarkastan tulevan viikon aikataulun ja kertaan sen lävitse vaimoni kanssa. Jollekin tää voi kuulostaa ihan hullulta, mutta mun keskittymiskyky on tasoa apina, joka hakkaa lautasia yhteen Homer-Simpsonin päässä. Ilman näitä muistutuksia en muistaisi yhtään mitään, koska elän niin hetkessä.

Hetkessä elämisen ja tarkan aikatauluttamisen voi kyllä yhdistää, mutta siihen totuttelu vie aikaa. On kivaa olla spontaani, mutta sille täytyy ajoittaa omat aikaikkunat. Näin ei tarvitse joutua täysin aikaraamien orjaksi. Mä myös nykyään osaan paremmin laskea arvioita kestoista. Esimerkiksi tunnin spontaani saunareissu kaverin kanssa vaatii todellisuudessa keskimäärin 3 tuntia, kun ottaa huomioon siirtymät ja lapsista johtuvat muutokset.

Mä oon laittanut kalenteriin myös sellaisia hassuja asioita kuin: "kerro perheelle että rakastat heitä" tai "mietiskele syvällisesti". Nää muistutukset auttaa mua pysähtymään ja muistamaan tärkeimmät asiat, vaikka oiskin tosi kiire päivä. Tätä kirjottamista edeltävä päivä oli esimerkiksi sellainen, että olin ensin klo 21-7 yötöissä, nukuin n. 4 tuntia ja sen jälkeen tein 6 tuntia kuvaushommia. Tämän jälkeen menin pariksi tunniksi kotiin ja jatkoin taas yövuoroon.

Onneksi jokainen päivä ei ole niin tiukka kuin tämä edellinen, mutta noinakin päivinä olen saanut hoidettua tärkeimmät asiat ja tunnen myös siksi suurempaa levollisuutta ja onnistumisen tunnetta.

Mä sain sit kuitenkin tehtyä ihan kohtalaisen pitkän blogin. Jos joku muu kärsii samoista haasteista kuin minä, niin toivon että näistä ajatuksista on apua. Suurempaa iloa saa siitä että antaa toisille ja kuulee miten omat ponnistelut tukee myös heidän jaksamistaan. Eletään kuormittavia aikoja ja siksi vertaistuki on tärkeää. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!