Blogi 41: Hanki vain mitä tarvitset

"I'll be back" sanoisi Iso-Arska. Viime viikko oli niin tiukka ettei vapaa-aikaa löytynyt yhdestäkään päivästä. Onneksi jätin blogin tekemättä, joten innolla halusin kirjoittaa tämän uuden.

Kahden viikon tauon jälkeen haluan puhua vaihteeksi ihan vaan valokuvaamisesta. Mä sain kaveriltani joitain kuukausia takaperin 1987 vuoden Canonin filmikameran ja sen mukana kaksi samanikäistä objektiivia. Toinen on 35-70mm f/3.5-4.5 ja toinen 70-210mm f/4. Niille, joille nää kuulostaa heprealta niin puhelimen kameran polttoväli on n. 25mm, jolloin sillä voi kuvata läheltä. Kiikareiden polttoväli voisi olla arviolta n. 600-800mm. Toinen näistä (35-70mm) saaduista on hyvä yleislinssi, jolla kuvaa melkein mitä vaan potreteista maisemiin ja jälkimmäisellä (70-210mm) voi kuvata kauemmas, yleensä yksityiskohtia tai muuten vaan kauempana olevia kohteita. Blogin kansikuva on otettu muuten tällä pidemmällä objektiivilla. Kettukuvan polttoväli on tarkalleen 173mm.

Nää mainitsemani linssit maksaa todennäköisesti käytettynä jotain 30-80 euron väliltä riippuen myyjästä. Jos aloittaisin valokuvausta, en tarvitsisi todennäköisesti muita linssejä ainakaan alkuun.

Mä oon opastanut tässä vuoden sisään useita, jotka on aloitellut valokuvausta, ja lähes tulkoon aina tulee vastaan sama kysymys: "Mitä mä seuraavaks ostaisin?" Kaikki riippuu tilanteesta. Jos et aio ensimmäisenä mennä kuvaajaan häitä keski-eurooppalaisissa linnoissa tai afrikan savannille yksityiskohtia leijonien silmistä, kannattaa laskea vaatimuksia rutkasti alaspäin.

Valokuvaaminen on paljon enemmän kuin kalusto, mutta jos jotain haluaa välttämättä hankkia, on mielestäni hyvä kokeilla eri polttovälit n. 18-300mm väliltä, jotta vähän näkee mistä oikeasti tykkää. Linssien ei kuitenkaan tarvitse tässä kohtaa olla uusimpia tai kalleimpia, koska halvemmat/vanhemmat linssit piirtävät lähes tulkoon ihan samanlaista kuvaa. Kysymys on enemmänkin erityisominaisuuksista.

Mainitsen seuraavaksi muutamia ominaisuuksia, joita kalliimmat objektiivit sisältävät. Yksi syy hankkia kalliimpi linssi, on polkea f-arvoa alaspäin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä että f/2.8 on valovoimaisempi kuin f/4.0 (puhutaan aukon kasvamisesti vaikka luku pienenee). Siitä on hyötyä, jos on tarve kuvata pimeämmässä tai halutaan suurempaa syväterävyyttä (tausta sumentuu voimakkaammin f-arvon laskiessa) Tää usein voidaan havaita objektiivien isommasta fyysisestä koosta. Mulla esim. hautajaisissa kuvatessa linssit on aukoltaan f/1.8 ja f1.4, jolloin saan tarkkoja kohinattomia kuvia, vaikka valon määrä olisi vähäinen.

Toinen syy hankkia tai olla hankkimatta kalliimpi linssi on sääsuojaus. Useasti kalliimmat linssit on suojattu pölyltä ja kosteudelta, jolloin ne sateen yllättäessä tai hiekkarannalla kuvatessa ei säikähdä pientä olosuhteiden muutosta. Tää on selkee asia, johon ammattilaisen täytyy kiinnittää huomiota, koska olosuhteita vaikka häiden kohdalla tai aamuöisessä metsässä ei voi aina valita.

Joissain linsseissä on myös kuvanvakaajat, jolloin pieni kameran heiluminen ei estä hyvän kuvan ottamista. Mä henkilökohtaisesti hyödyn tästä ominaisuudesta kuvatessa asuntojen julkisivuja 7 metrin mastolla. Masto on nimittäin aivan mahdonta pitää täysin vakaana, varsinkin tuulisella säällä. Tähän kaikkeen voisi vielä lisätä nykylinssien nopeammat ja hiljaisemmat tarkennusmoottorit, jolloin käyttömukavuus ammattilaiskäytössä lisääntyy. Modernit linssit on myös siksi hyviä katukuvauksessa, jos haluaa räpsiä muita häiritsemättä.

Paljonkin on tapahtunut objektiiveissa ja rungoissa, mutta loppupelissä valokuvaaminen itsessään on pysynyt suhteellisen samanlaisena vuosien ajan. Filmiajasta siirtyminen digiaikaan on varmasti ollut suurin merkittävä muutos viime vuosikymmeninä. Viimeisin merkittävä päivitys on myös peilittömät kamerat, jolloin suljinnopeudet on saatu jäätävän nopeiksi ja kamerat hiljaisiksi. Hyviä kuvia on kuitenkin otettu jo 1800-luvulla, joten vaikka tekniikka muuttuu, on sommittelun ja valon huomioiminen edelleen kaikkein tärkeintä.

Mun pointti tässä kirjoituksessa on se ettei kannata hankkia mitään kalustoa, jollei ihan oikeasti tarvitse. Jos haluat ottaa upeita luontokuvia, et tarvitse siihen 20000e kalustoa. Enemmän kyse on luonnon tuntemisesta ja kärsivällisyydestä ja pitkälti tuurista, sekä ajankäytöstä. Mitään ei tee nopealla ja valoherkällä kalustolla, jos yksikään citykani ei satu linssisi eteen.

Mun kallein linssi on mun laajakulmainen asuntokuvaukseen tarkoitettu objektiivi, johon upposi käytettynä 450e. Kameraan laitoin 550e (sekin käytettynä), jotta sain täysikokoisen kennon pimeiden asuntojen vuoksi. Kaikki muut kalustot (dronea lukuunottamatta) on sitten kaikkea 20-250e:n välistä. Mun kuvausrepun sisältö liikkuu varmaan just siinä 1500-2000e:n välissä, mutta teen tätä kuitenkin työkseni. Jos mä kuvaisin urheilua tai jotain muuta spesiaalimpaa, olisi kalustovaatimukset toiset, mutta tällä hetkellä en tarvitse enempää.

Mä pärjäsin ekat 7 vuotta kuvaajana harrastelijajärkkärillä ja sen vakiolinssillä. Muutamat eläin-kuvat otin vaimoni siskon pidemmällä putkella, mutta aika vähällä sitä selvisi. Ei ole mitään järkeä investoida tuhansia euroja aloittaessaan, koska se pahimmillaan vaan lannistaa. Kuvat eivät näytä paljon iPhonen kuvia paremmilta, jos valokuvaamisen lainalaisuuksia ei opettele ensin.

Mitä tulee valokuvien editointiin, saatetaan siellä tarkoituksella jopa "huonontaa" kuvan laatua, jotta saadaan aikaan esimerkiksi vintage-tunnelmaa. Aika muodikkaita ovat nykyään myös heilahtaneet/epätarkat kuvat, jos ja kun niiden tunnelma on oikea ja kuvan tarinan pystyy havaitsemaan. Tää on kuitenkin taidemuoto ja suurimmalle osalle kameran käyttö on ihan puhtaasti harrastus, joten jälleen kerran ei kannata panostaa liikaa ainakaan aluksi. Meidän 5v esikoinen ottaa vanhalla digipokkarilla kuvia ja rakastaa sitä. Laatuhan siinä on puhelinkameroihinkin verrattuna ihan peruna, mutta tärkein harjoitus tulee sitä kautta. Mikään kalusto ei korvaa pitkää kokemusta ja harjaantunutta silmää.

Mä muistan kohdanneeni tän saman asian harrastaessani musiikkia enemmän. Joka ikisestä tuutista syötetään tarvetta ostaa kalliimpia instrumentteja ja muuta kalustoa. Mun kitarat maksoi käytettynä 100e ja 200e. Ne on molemmat huollettu hyvin, vaihdettu jotain osia paremmiksi, jolloin ne on oikein hyviä soittimia. Mä en ikinä tuu soittamaan millään stadionilla rankkasateessa, jolloin sillä miten puu on kitaran kaulassa sahattu, olisi merkitystä.

Jokaisessa harrastuksessa on omat nettielitistinsä. Ei muka pärjää jos ei omista sitä tai tätä. Kallis ei ole aina paras, eikä halpa ole aina huono. Tää ajatus varmaan osittain juontaa myös siitä ettei koskaan ole voinut saada sitä parasta, vaan on joutunut tulemaan toimeen sillä mitä on. Se on kuitenkin riittänyt tähän asti ja olen voinut nauttia monesta asiasta rikkomatta pankkitiliäni tai joutumatta suuriin velkoihin.

Kyllähän näistä kalusto-asioista vois jutella vähintään toisen yhtä pitkän pätkän, mutta ehkä tällä kertaa jätän tämän tähän. Mä mielelläni kuulisin teiltä vaikka Instagramissa mitä kameroita te käytätte, miksi käytätte ja mikä on teidän lemppari-objektiivi. Mun lemppari on varmaan toi Canonin 85mm f/1.8, koska sen lisäksi että se on kohtuuhintainen, se piirtää tosi kaunista kuvaa ja on hyvin valovoimainen. Sillä mä oon ottanut sekä mun lemppari maisemakuvan Lappeenrannan satamasta usvaisena päivänä, että parhaimmat muotokuvani.

Ne, jotka on seuranneet mua Instagramissa, tietää että mulla on tällä hetkellä kova kiire. Enkä mä oo siitä katkera, koska oon aiheuttanut tän itselleni. Aikatauluun mahtuu juuri ja juuri ne mitä tällä hetkellä teen, joten en kaipaa enempää. Ei kannata yrittää kasvaa, jos kasvulle ei ole tilaa. Sen aika on sitten, jos olosuhteet muuttuvat ja aikaa vapautuu. Nyt odottelen kesää ja laihdutuksen loppua. Ensi viikon blogi kertoo todennäköisesti siitä. Mukavaa uutta viikkoa!