Blogi 42: Alkukesän raportti ja laihdutusprojekti
Kesäkuu on viimein saapunut. Lämmöt on pysyneet vielä kohtuullisina ja siitä minä nautin erityisesti. Kerron vähän tähän alkuun arkielämän päivityksiä ja sitten mun laihdutusprosessistani sekä mitä se opetti.
Erityisesti ootan että pääsen tyräleikkaukseen tällä viikolla. Joulukuussa nivuseen tuli kiekko pari kertaa turnauksessa ja siihen päälle tein jotain vatsalihastreeniä, joka ilmeisesti sai vatsakalvon pettämään. Nyt olen monta kuukautta elänyt tyrävyön turvin ja se on ollut jopa kohtalaisen ongelmatonta. Ilman vyötä en kuitenkaan olisi pärjännyt, koska kivut yltyvät heti sen pois oton jälkeen ja työssäni joudun lisäksi tekemään raskaita nostoja. Toivottavasti pääsen nyt tuohon leikkaukseen eikä mikään muutos tule sen tielle. Katsotaan milloin pääsen palaamaan “raskaaseen” työhön, ja mikä on lääkärin arvioitu toipumisaika, sekä sairasloman kesto.
Toukokuu oli kaikkein “kuvauksellisin” kuukausi eikä kesäkuu ole ollut sen hiljaisempi. Tän kaiken myötä mä sain UKKO.fi:n kautta jo toisen viestin että mun YEL-velvollisuus tulee täyttymään, jonka seurauksena jouduin ottamaan YEL-vakuutuksen. Nyt jokaisesta palkasta menee 18% (4 vuoden ajan alennus uudelle yrittäjälle, lopulta n. 24%) joulukuussa tilitettävään YEL-maksuun mun laskuista. Tässä kohtaa mulla jää enää 69€ käteen, jos laskutan 10 kuvan henkilökuvauksesta asiakasta 150€ (n. 55% menee maksuihin). Ajattelin että ensi vuoden vaihteessa vaihdan suoraan toiminimiyrittäjyyteen, koska palvelumaksut ja ALV yhdessä alkavat tehdä niin isoa lovea palkkoihin, ettei kuvaamisessa ole kohta enää mitään järkeä.
Voisin toki vaihtaa aikaisemminkin ja säästää arviolta 1000€, mutta haluan juoksuttaa tämän vuoden samojen palveluiden turvin, jotta on helpompi saada verotus oikeaksi ja hoitaa kaikki vähennykset oikein. Vuoden vaihteessa sitten on selkeämpi aloittaa myös kirjanpito aivan puhtaalta pöydältä ja saan sopimusasiakkaille vaihdettua laskutuksen oikeaan paikkaan. ChatGPT:n avulla askartelin jo itselleni kirjanpitopohjat ja yhteenvedosta koko vuodelle. Kaivoin myös tekoälyltä listan mitä kaikkia muutoksia mun täytyy tehdä, jotta saan luotua toiminimen järkevästi. Asiat tuppaavat kyllä järjestymään ajallaan. Pitää vielä selvittää vaikuttaisiko kevytyrittäjyys y-tunnuksella järkevältä välimuodolta.
Mitä tulee itse työhön, oon oppinut jälleen kuvaamisesta sekä editoinnista kaikkea pientä. Esimerkiksi viime lauantaina otin jääkiekko joukkueesta kuvat mun 15-30mm zoom-linssillä ja totesin sen olevan virhe. Toinen kuva tuli otettua 26mm polttovälillä, jolloin kuva oli kohtalaisen tarkka, mutta 30mm otettu kuva on aivan pehmeetä mössöä. Opinhan senkin että tää on monien (ainakin näiden vanhempien) laajakulmien ominaisuus, jolloin ne on suhteellisen tarkkoja 15-24mm välillä, mutta epäterävöityvät 24-30mm välillä. Siinä ainakin yksi syy jatkaa kiinteän polttovälin objektiiveilla kuvaamista, varsinkin jos yksityiskohdilla on merkitystä (kuten ihmisissä).
Editointi on alkanut nopeutumaan, koska tiedän mistä pidän enkä toisaalta jaksa nysvätä enää asioita, joita asiakas ei mitenkään voi edes huomata. Työ on opettanut tekijäänsä, eikä siksi myöskään asiakaskohtaamiset enää jännitä samalla tavalla ja mulla on huomattavasti varmempi olo. Musta ehkä sittenkin alkaa tulla harrastelijan sijaan ammattilainen, joka ymmärtää jo enemmän nyansseja, eikä vain pelkkää perus pintaa. Mikään ei korvaa satoja kuvaustunteja, kymmeniätuhansia otettuja kuvia, tai haastavia asiakasreklamaatioita ja niiden selvittämistä. Olo tuntuu hyvältä ja vakaalta.
Nyt mennään siihen pääaiheeseen eli n. 5 kuukautta kestäneeseen laihdutusoperaatioon ja mitä siitä opin. Mä tiputin tarkalleen ekasta punnituksesta viimeiseen 12,2 kiloa (lopputulos 70,7kg). Mikä mun fiilis oli aivan lopussa? En pystynyt nukkumaan vikaan kahteen viikkoon, mulla oli koko ajan kamala nälkä ja olin suorastaan vihainen maailmalle ja itselleni. Mä keräsin viikossa tarkoituksella nestettä kehoon tankkaamalla hiilaria ja syömällä aika paljon ja nyt viimeiset 2 yötä oon viimein nukkunut kuin tukki. Alle 10% rasvaprosentti ei ole tervettä, mutta 10-15% alkaa jo elämä tuntumaan fiksummalta sekä elämisen arvoiselta.
Pudotin ton painon vähentämällä ensin hiilareita, sitten muuttamalla rasvaiset lihat kanaan ja loput tulivat ruokahalun hillitsemisellä ja annoskokoja pienentämällä. Isoina helpotuksina toimi purkka, joka antaa illuusion että syöt, mutta en kuitenkaan nauti kaloreita. Myös sokerittomat limsat auttoi mua hillitsemään makean himoa ja varsinkin erityisen kuohuvat pitivät nälkää paremmin loitolla (kuten Pepsi-Max). Vikat 2 viikkoa vedin ketogeenistä ruokavaliota, joka poistaa lihaksiin sitoutuneen nesteen pois kehosta.
Oli hirmu hauskaa vikana viikkona yrittää nostaa mitään, koska mun voimat oli aivan loppu. Hädin tuskin jaksoin nostaa pyörääni roikkumaan pyörävaraston kattokoukkuun, joka on mulle lähtökohtaisesti ihan helppo homma. Testosteroni-tasot kynti varmaan jotain pohjalukemia, koska elämän halu oli aivan tiessään. Mitä mä siis opin tästä kokeilusta?
Ensinnäkin sen etten saa kunnolla näkyviä vatsalihaksia vaikka kuinka laihduttaisin, koska aikaisemmin omistamani rasvakudos on vain kutistunut, sekä mulla on vatsan alueella ylimääräistä löysää ihoa. Suurin osa netissä näkyvistä fitness-vaikuttajista käyttää jonkunlaista steroidia, joka saa lihasmassan kasvamaan myös rasvaprosentin ollessa alhainen. Normaali ihminen ei rakenna lihasmassaa kalorivajeessa. Vaikka kaikki isot ja lihaksikkaat ihmiset ei käytä aineita, on kuitenkin meidän näkemys hyväkuntoisesta täysin vääristynyt hormonien yleisyyden takia. Ulkonäön ei kannata olla motivaationa muutokseen, koska mitä paremmassa kunnossa olet, sitä enemmän puutteita näet.
Mä aloitin tän projektin alun perin sen takia, koska mun syöminen ja naposteleminen alkoi pikku hiljaa riistäytymään käsistä, sekä mun uniapnean kaltaiset oireet alkoi uhkaavasti lähestymään. Tää n. 75 kiloa on mulle selkeästi hyvä paino, koska nyt nukun hyvin, jolloin pääsen palautumaan, mutta nivelet eivät kärsi ylipainosta johtuvasta paineesta ja minun on hyvä olla kehossani. Jokainen ylimääräinen painokilo on 10-kertainen paine alaraajan nivelille, joten tässä kohtaa ollaan hyvissä kantimissa.
Mä lähihoitajana tarkkailen usein ikäihmisten vatsan toimintaa, koska vaikka se kuulostaa ehkä joistakin kuvottavalta, se vaan kertoo ihmisen hyvinvoinnista tosi paljon. Ketogeeninen dieetti sai ainakin itselläni aikaan sen että vatsa pysähtyi toimimasta kokonaan ja jokainen wc-reissu oli kuin kovemman luokan taistelu. Nyt palattuani normaaliin, voi vatsani taas hyvin ja mielialani on myös sen myötä suorastaan ensiluokkainen. Kannattaa tehdä itselleen ihmiskokeita, jotta voi todistaa tieteet oikeaksi.
Löysin myös uusia kestosuosikkeja kuten parapähkinät, keräkaali ja vuolukana. Myös luovuus ruokien valmistamisessa lisääntyi, koska valikoima oli varsinkin loppua kohden hyvin yksitoikkoinen. Ainut positiivinen asia siinä oli, että mikä tahansa ruoka maistui nälkäkuoleman edessä mahtavalta. Mä tiedän vastaisuudessa paremmin miten erilaiset ruoat oikeasti vaikuttaa mun elimistöön ja kokeilemalla löysin suhteellisen vakaan tasapainon. Edessä on enää ylläpito ja soveltaminen.
Tiistaina ja keskiviikkona mulla on edessä vikat isommat asuntokuvaukset dronekuvien kera ja sitten jään sairaslomalle. Odotukset on korkeella ja onneksi ilmat on vielä kohtalaisen leudot, jolloin hikoilu ei aiheuta vielä infektioriskiä leikkaushaavalle. Kyllä se kesä teille kuumasta nauttiville vielä tulee, viimeistään lokakuussa. Mukavaa alkavaa kesää kaikille!
