Blogi 27: Valtamerialus ei käänny hetkessä
Tää blogi viivästyi nyt usealla päivällä, kun on ollut paljon tekemistä. Ensin vuokrattiin paikalliselta firmalta maalinpoistoon infrapunalämmitin, joten siinä meni aikalailla neljä päivää rehkiessä. Sen jälkeen mulla oli editit, kuvauskeikat ja autohommat tässä alkuviikosta siinä jamassa, että niihin meni loppuaika.
Tässä kohtaa elämää, kun eletään näitä niin sanottuja ruuhkavuosia, jokainen panostus johonkin "ylimääräiseen" johtaa heti asioiden kasaantumiseen. Tästä esimerkkinä ihan vain se, että yrityksen pyörittämisen jälkeen kun teet seinähommia, muuttuu koti nopeasti räjähdyspommiksi sisältä ja nyt sitten joudutaan tekemään heti suursiivous. Jos vertaan 10 vuotta taaksepäin, niin 20-vuotias Tomi vain nosteli opintolainaa ja söi sillä rahalla pizzaa sekä käytti lähes kaiken aikansa frisbeegolffin heittämiseen. Silloin ei tiennyt kyllä vielä elämästä mitään. Jollain tavalla luonnollisesti kaipaan tuota helppoa aikaa, mutta muistan kyllä olleeni aika masentunut ja elämänhaluton sekä täysin päämäärätön, eikä sekään ollut siksi tasapainoista elämää. Lähinnä kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja siksi pohdin, mitkä asiat voisin karsia elämästäni nyt, jotta se yksinkertaistuisi. Helpoin on lähteä liikkeelle kulujen vähentämisestä.
Ensimmäinen rahareikä oli tietysti meidän iso tila-auto. Kulutus melkein 7 l/100 km, täyskasko, korkeat verot ja lainanlyhennys melkein 300 €/kk. Koska me ei enää tarvita ihan niin paljon tilaa vaikka lastenvaunuille ja esikoinen alkaa siirtymään istuimesta korokkeeseen, ei tarvita välttämättä enää kolmea täysikokoista paikkaa taakse. Toki vähän aikaa täytyy tehdä se kompromissi, että vaimo matkustaa lasten keskellä takapenkillä ja esikoinen edessä turvaistuimessa, mutta se, että säästän 200 €/kk tässä vaihdossa, on mielestäni sen arvoista. Ostin tilalle liikkeestä automaatti-Passatin. Vähän enemmän kilsoja, kuitenkin hyvin huollettu ja tilava eikä kaskopakkoa. Tää tiputtaa kuluja just sen 200 €/kk, joten oon vaihdokseen tyytyväinen. Sain vielä automaattivaihteiston öljynvaihdon liikkeen piikkiin, joka suoritetaan ensi viikolla. Toivotaan, että auto on nyt kestävä ja kompromissi tilanpuutteessa ei ärsytä ihan joka päivä.
Jokainen valinta tietysti on kompromissi jossain suhteessa, koska toisesta ovesta kulkemalla ei voi kulkea toisesta. Sinkkuna sinulla on täysi vapaus, mutta saatat olla ajoittain yksinäinen. Lippulaivamallin kameralla saat lähes kaiken mitä haluat, mutta maksat siitä kovan hinnan. Syömällä kiinalaista et saa samaan aikaan pizzaa. Noh, nää esimerkit on aika hassuja, mutta havainnollistaa just sitä, että ei voi saada mitenkään kaikkea. Käytännössä itse ajattelen niin, että valitsen sen kompromissin, jonka kanssa voin elää. En esimerkiksi olisi välttämättä halunnut muuttaa omakotitaloon, mutta vaimoni elämää helpottaakseni olin valmis tekemään sen, vaikka se tarkoittaa minulle askareita kuten ruohonleikkuuta ja rännien putsausta. Toisaalta jälkikäteen olen huomannut, että asioiden monimutkaistaminen jonkun mielestä on yksinkertaistanut meidän arkea, joten ei voi myöskään sanoa, että tietyt valinnat ovat mustavalkoisia. Se riippuu hyvin paljon omasta elämäntilanteesta.
Seuraava pykälä yksinkertaistamiseen on lähinnä se, että varaa ajan myös sille olemiselle. Olen tunkenut kaikki päivät viimeiset puoli vuotta täyteen ja koko ajan kehittänyt jotain lennokasta, jotta hommat edistyisivät ja varmistaisin työn saannin myös jatkossa. Pikkasen löysäämällä otetta olen huomannut jaksavani paremmin silloin, kun teen asioita, eivätkä pienet yllätykset aikatauluun riko koko palettia. Toisaalta kollegoiden kautta on alkanut valua myös työkeikkaa ja yritänkin kehittää yhteistyötä enemmän sen sijaan, että tekisin kaiken aivan itse. Ei minun tarvitse osata ja pystyä kaikkeen, eikä aika riitä kaikkeen siihen mitä ehkä haluaisi.
Se on ollut vuosien työ päästä tähän pisteeseen, mutta nyt tajuan paremmin toisten ihmisten tärkeyden ja arvon, kun edistetään asioita. Tämmöinen "minä teen kaiken itse" -malli ei ole omalla kohdallani syntynyt tyhjästä. Psykologiassa on tutkittu sitä, miten varhaiset kokemukset vaikuttavat myöhemmin siihen, kuinka helppoa meidän on luottaa muihin ja tukeutua toisiin ihmisiin. Jos on oppinut, ettei muihin voi aina luottaa tai että oma arvo pitää ansaita pärjäämällä ja suorittamalla, voi aikuisenakin olla helpompi pitää langat omissa käsissä ja tehdä kaikki itse kuin antaa vastuuta muille. Omalla kohdallani olen ainakin joutunut opettelemaan sitä, ettei kaikkea tarvitse hallita itse.
Myös omien prosessien yksinkertaistaminen on olennaista asioiden sujuvuudessa. Sen sijaan, että hinkkaa asioita, joita kukaan ei huomaa, olen opetellut tekemään sen olennaisimman. Ei kannata maalata piruja seinille ennen kuin mitään on sattunut. Liika hierominen kaikissa eri prosessin vaiheissa hidastaa niin paljon, että on hankala tehdä mistään kannattavaa.
Sekin on järkevää huomata, ettei kaikkea kannata muuttaa kerralla. Olen ollut aina kovin muutoshaluinen ihminen ja tehnyt räväkkiä suunnanmuutoksia elämässäni nopeasti. Se onkin helppoa silloin, kun sinulla on sporttinen vesijetti, mutta tämä valtamerialus ei käännykään enää yhtä helposti asuntolainan, yrityksen ja perheen kanssa, jossa yksi käy jo koulua. Siksi kannattaa tehdä mieluummin yksi muutos kerrallaan ja pyrkiä sopeutumaan siihen ensin, ennen seuraavaa liikettä. Näin ei tule sotkettua ohjausta kokonaan, kun yrittää vääntää ruoria liian aggressiivisesti.
Lyhyesti vielä yritystoiminnasta: olen saanut jonoa purettua ja ensi viikon alussa aloitan editoimaan viimeisimmät juhlat. Viimeiset häät on 12.9. tältä vuodelta, joten ennen sitä ei pitäisi olla mitään juhlakuvausta jonossa. Sain tosiaan myös starttirahan jatkokauden ja sen seurauksena alan keskittyä tavoittelemaan talvella enemmän yritysasiakkaita täyttääkseni tyhjiötä kesän sesongin hiipuessa. Veroasiat alkoivat myös selvitä paremmin käytännössä, kun pystyin nyt tekemään loppuvuodeksi realistisen arvion tämän vuoden yritystuloksesta. Nyt tiedän, että olen jo säästänyt tämän vuoden verot, joten loppuvuoden tuloista ei käytännössä enää tarvitse laittaa mitään sivuun, vaan voin käyttää kaiken elämiseen. Jos loppuvuodesta verotus näyttää siltä, että paukkuu yli arvioiden, voin ostaa vaikka uuden kameran sen sijaan, että maksan jäännösveroja valtiolle. Tämä ei ole mikään verotekninen vinkki, mutta ainakin näin voi itselleen oikeuttaa uuden kameran oston.
Viimein sain tämän blogin kirjoitettua kolmessa palassa. Palataan ensi viikolla uuden blogin parissa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Mukavaa loppuviikkoa!
