Blogi 26: Voiko tämän jakaa someen?

Sosiaalinen media on luonnollinen osa nykyaikaista yrittäjyyttä, ja sen takia on hyvä pohtia, miten sitä käyttää järkevästi ja myös niin, ettei se mustan aukon lailla ime sinua sisäänsä. Itselläni on tässä kahden vuoden aikana tullut monta kertaa ns. raja vastaan. Lähinnä mua on alkanut ärsyttää joko se, miten käytän somea yksityiskäytössä doom-scrollaten, tai sitten vaihtoehtoisesti sen sisältö. Mä kerron nyt siitä, mitä nykyään tykkään jakaa ja miten haluan käyttää somea.

Kaikessa on tasoja. On niitä asioita, jotka jaetaan vain korkeampaan lähteeseen, seuraavat puolisolle, sitten lähimmille ystäville, tämän jälkeen tutuille ja sitten aletaan lähestyä sitä tasoa, joka jaetaan asiakkaille ja tänne blogiin, ja vasta sitten yleiseen someen. Sen takia todellisuudessa asiat, joita jaan tänne, ovat kuitenkin aika pintapuolisia eivätkä useinkaan sisällä niitä pohja-ajatuksia, joista nämä silotellut kirjoitukset kumpuavat.

Vaikka pidän kyllä itseni ja perheeni esillä täällä somessa, en kuitenkaan jaa kovin paljon kuulumisia yrityksen ulkopuolelta. Tämä on mielestäni hyvin verrannollinen esimerkiksi siihen, millaisia verovähennyksiä yrityksen piikkiin voi tehdä. Aina pitää pohtia, kuinka suuri osa jostain asiasta on yrityksen käytössä ja kuinka paljon yksityiskäytössä. En esimerkiksi omistaisi kameroitani, jos en käyttäisi niitä ammattikäytössä, joten ne on loogista vähentää yrityskuluina. Samalla tavalla somessa katson, mikä liittyy yksityiselämääni ja mikä yrityksen toimintaan, ja pyrin jakamaan ainakin 90-prosenttisesti jälkimmäisiä asioita.

Se on helposti vähän sellainen keskustelun stoppari myös, jos vastapuoli olettaa tietävänsä esimerkiksi mitä minulle kuuluu, koska on seurannut someani aktiivisesti. Luonnollisesti jos tuntee minut muustakin yhteydestä, pystyy tietysti yhdistelemään asioita 1 + 1, ja silloin koko kuva aukeaa paremmin. Yksityiskeskusteluissa on kuitenkin oma korkeampi tasonsa, ja juttua sinne riittää aina huomattavasti syvemmin kuin tänne.

Ehkä yksi olennainen syy siihen on se, että elämme ajoittain hyvin ikävässä maailmassa, jossa toiset voivat käyttää hyväkseen sitä, mitä sanot tai teet. Sen takia pyrin nykyään olemaan myös varovaisempi. Liian henkilökohtainen jakaminen voi antaa joillekin kuvan epäammattimaisuudesta tai harrastelijaisuudesta. On toki hankala löytää tasapainoa siinä, että on helposti lähestyttävä ja jakaa riittävästi, mutta samalla varjelee omaa yksityisyyttään.

Tähän sisältyvät luonnollisesti myös henkilökohtaiset mielipiteet asioista. Mielipiteet on siitäkin hieman vaarallisia, että niillä on helppo loukata tai niistä loukkaantua, enkä sen takia koe tarpeelliseksi jakaa niitä nykyään kovin avoimesti. Toki sellaisia asioita, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä, koen että voin sujuvammin jakaa. Tästä esimerkkinä Reels, jossa valitin siitä, kuinka en löytänyt helposti toisten yrittäjien yhteystietoja ja sen takia en lopulta päätynyt heidän asiakkaakseen. Luulen, että lähes kaikki haluavat lopulta yksinkertaisuutta ja selkeyttä monimutkaisuuden ja vaikeuden sijaan.

Mä koitan nykyään tehdä someen sisältöä joka päivä, edes vähän, ihan vain siksi, että algoritmit tykkää ja näyttävät tiliäni useammalle ihmiselle potentiaalisten asiakkaiden toivossa. Se ei kuitenkaan usein ole mitään kovin monimutkaista tai aikaa vievää. Mä haluan, että toi jakaminen vie maksimissaan muutaman minuutin ja sen jälkeen voin unohtaa sen. Somejen nykyalgoritmit ei välttämättä edes suosi laatua, jos se ei ole samalla koukuttavaa ja ruoki tätä keskittymiskyvytöntä sukupolvea. Sen takia joku monen tunnin panostus yhteen postaukseen tai videoon syö mielestäni ihan liikaa resursseja siltä oikealta työnteolta, jota varten tuota someakin lopulta tehdään.

Tätä ei pidä missään nimessä sekoittaa siihen, miten itse työ hoidetaan, koska siellä laatu ehdottomasti korvaa määrän. Yksityiskohtaisuus ja kunnollinen panostaminen johtavat palaaviin asiakkaisiin ja parhaisiin arvosteluihin. Sen takia pitää osata erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan, koska muuten asiakkaat saa helposti käsityksen, että myös varsinainen työ on huonoa ja nopeasti repäistyä.

Tätäkin tavaraa on varsinkin valokuvauksessa tarjolla jos jonkinlaista, koska alalle pääsemiseen ei tarvita mitään sertifikaatteja. Sen takia hyvällä työllä voi oikeasti erottua ja näyttää sen, kenet kannattaa valita. Olen saanut MONIA asiakkaita siksi, että kuvaaja on esimerkiksi edellisenä iltana tehnyt oharit eikä ole antanut mitään selitystä tai mahdollisuutta uuteen aikaan. Se on mielestäni hyvin hämmentävää, ja jostain syystä asiakkaat hakeutuvat edelleen näiden tyyppien pariin. Oikeasti hyvin yksinkertaisilla asioilla voi erottua. Kuten mainitsin tuossa aikaisemmin viittaamassani Reelssissä: perusasiat kuntoon, ja sen jälkeen voi alkaa hifistelemään.

Piti kirjoittaa tämä blogi, kun pidin taukoa editoinnista, jota tein neljän tunnin ajan tässä aamulla. Toimitin parit kuvat, päivitin kirjanpidon ajan tasalle ja tein pankkitilin tarkistuksen. Yksi esivalintagalleria täytyy vielä askarrella, ja sitten jatkan hääkuvia, joita on nyt parit jonossa.

Kiitos kun luit ja jos nähdään yksityisesti, voidaan käydä ne ”ei-pinnalliset” kuulumiset. Ne on niitä hetkiä, joita arvostan kaikista eniten.