Blogi 25: Suoraselkäisenä
Tää yrittäminen on ollut monitahoinen kasvuprosessi niin itse valokuvauksen, yritystoiminnan kasvun ja kehityksen kuin luonnollisesti myös itseni suhteen. Tässä blogissa puhun lähinnä juuri tästä henkilökohtaisesta kasvusta, koska loppupeleissä se merkkaa mielestäni kaikkein eniten.
Mitään tuottavaa työtähän ei olisi, jos sille ei olisi tarvetta. Käytännössä siis jokaista työtä kaipaa jossain suhteessa toinen ihminen, joten se, miten taitavasti kommunikoit ja esität itsesi, vaikuttaa paljon asiakkaiden mielikuvaan sinusta, jopa työn lopputuloksesta riippumatta.
Mulla esimerkiksi oli pitkään anteeksipyytelevä ja selittelevä tyyli. Ikään kuin uskottelin, että kyllä minä osaan, vaikka en itse ihan uskonutkaan siihen, ja kiittelin kaikkia, jotka luottivat minuun kuvaajana. Tämä on näkynyt luonnollisesti myös hinnoissa. Näin jälkikäteen ajateltuna en kuitenkaan harmittele matalampaa hintatasoa, koska olen saanut sen ansiosta asiakkaita ja kokemusta. Työni jälki sekä kommunikointi asiakkaiden kanssa ovat kuitenkin nykyään sen verran korkealla tasolla, että minun on ihan turha enää himmailla hintojen suhteen ja katsella jatkuvasti sitä, mitä muut tekevät.
Tiedän nyt, etteivät muut kuvaajat tee samoja juttuja tai ainakaan samalla tavalla kuin minä, joten ei ole mitään syytä pitää myöskään hintaa samalla tasolla toisten kanssa tai jopa alempana. En väitä vielä olevani luksusbrändi, enkä ihan sellaista mielikuvaa tavoittelekaan, koska pidän tavallisista ihmisistä. Asiakkaiden toistuvat toteamiset siitä, että olen alihintainen, kertovat kuitenkin mielestäni siitä, että jotain asialle täytyy tehdä.
Realismi täytyy tietysti pitää kohdillaan. Täällä Etelä-Karjalassa ihmiset eivät välttämättä ole valmiita maksamaan samoja hintoja kuin pääkaupunkiseudulla. Vaikka asiakasmäärä hinnankorotusten myötä pienentyisikin, saan kuitenkin pienemmällä työmäärällä todennäköisesti saman rahan sen sijaan, että painan 6–7 päivää viikossa 12 tuntia kerrallaan ja lomakin on lähinnä rasite, kun työt kasaantuvat ihan tolkuttomasti. Nautin kyllä viikon takaisesta kylpylälomasta ja siitä, että vietimme perheenä aikaa, mutta sen jälkeinen viikko oli niin hirveä työrupeama, ettei siinä ollut enää mitään tolkkua. Pohdin vielä ensi vuotta ajatellen, mihin hinnat lopulta asettuvat, vaikka aika vahva visio minulla niistä jo onkin.
Tämän lisäksi nettisivun ulkoasu tulee muuttumaan premium-henkisemmäksi. Vaikka olen saanut kiitosta nettisivuni toimivuudesta, on se edelleen hieman selittelevä eikä visuaalisesti niin vahva kuin haluaisin. Sen työstäminen on kuitenkin sen verran iso urakka, että teen muutoksen todennäköisesti loppuvuodesta, kun kuvauksia on vähemmän ja aikaa enemmän.
Lisäksi suunnitteilla on somemainosvideo, jonka avulla yritän myydä loput hääviikonloput täyteen ja samalla viitata tulevaan hinnankorotukseen vuodelle 2027. Tänä vuonna varaamalla pystyy vielä tavallaan ”säästämään”, koska näin laadukasta hääkuvausta ei yksinkertaisesti saa kovin helposti tällä hinnalla, jolla nyt teen. Jos joku tekee halvemmalla, hänen yritystoimintansa ei ainakaan kovin helposti ole kestävää. Hintakilpailu saa nyt riittää. Tulevaisuudessa ei ole enää tarvetta selitellä omaa hinnoittelua.
Palatakseni hinnoista takaisin tähän kasvuprosessiin, olen alkanut päästä eroon myös sellaisesta turhasta häpeästä. Sitä helposti ajattelee olevansa liian ylpeä tai koppava, jos puhuu suoraan ja pitää rajoistaan kiinni, mutta sitähän se ei ole. Suoraselkäinen ei kulje toisten talutusnuorassa, vaan tietää mitä haluaa ja toisaalta antaa itsestään sopivassa määrin. Rajoista kiinni pitäminen ei ole aina helppoa, mutta niiden myötä myös toiset alkavat kunnioittaa sinua eivätkä edes yritä kävellä ylitsesi.
Pahinta rajojen puuttumisessa on se, että katkeroituu lopulta itse. Helposti alkaa hakea syyllisiä toisista, vaikka todellisuudessa on antanut kaiken tapahtua itselleen, kun muut ovat huomanneet, että ”se aina tekee”. Kun omat rajat ovat selkeät, pystyy myös tekemään pyyteettömiä palveluksia hyvällä omallatunnolla.
Esimerkiksi lauantain häissä otin vihkimisen kuvauksen lisäksi seremonian videolle ilman lisämaksua. Kyseessä oli lyhyt maistraatin toteuttama seremonia ja minulle niin pieni ylimääräinen vaiva (kamera oli jalustalla vain yhdessä paikassa), että oli mukava antaa parille jotain, mikä ylitti heidän odotuksensa. Silloin kyse on aidosti ylimääräisestä palvelusta eikä siitä, että tekee jatkuvasti enemmän kuin mistä maksetaan vain siksi, ettei osaa sanoa ei.
Ymmärrän senkin, että toiset laittaisivat kaikelle hinnan. Itse kuitenkin ajattelen, että alttius auttaa ja mennä välillä vielä pidemmälle kuin on pyydettykään johtaa hyviin kokemuksiin, puskaradion laulamiseen ja myös itselle hyvään oloon siitä, että on antanut jotain ylimääräistä.
Joku voisi tietysti väittää, että sittenhän kaikki alkavat odottaa näitä lisäpalveluita. Voi olla, mutta juuri sitä varten kirjoitan varsinkin hääasiakkaiden kanssa sopimuksen ja keskustelemme tarkasti siitä, mitä palveluun kuuluu. Tällöin kaikki extra on minusta lähtöisin olevaa eikä asiakkaan tekemää ylikävelyä. Myös se, että olen alkanut antaa printtejä jo häiden aikana, on ollut huikea lisä asiakkailleni. He ovat arvostaneet sitä kovasti ja olleet välillä suorastaan hämmästyneitä. Tätäkään ei välttämättä ehdi tehdä kaikissa häissä, joten siksi en lupaa sitä sopimuksessa etukäteen. Käytännössä siis lupausten reunaehdot sovitaan järkeviksi ja sen jälkeen ylitoimitetaan.
Kasvu näkyy myös kuvieni lopputuloksessa. Otan nykyään rohkeammin omaa suuntaani niin visiossa ja suunnittelussa kuin editoinnissa ja väreissäkin. Tein aluksi aika pehmeää, utuista ja neutraalia lookia, koska se puhuttelee monia asiakkaita, mutta lopulta tajusin sen vain ampuvan itseäni jalkaan. Jokainen henkilökohtainen projektini oli paljon kontrastisempi, värikkäämpi, iskevämpi ja kaikin puolin syvempi. Minkä ihmeen takia minun pitäisi tehdä luovalla alalla jotain, mikä ei tunnu aidosti minulta?
Samalla sellainen tyyli houkuttelee asiakkaiksi ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät välttämättä kohtaa. Silloin myös lopputulokset jäävät helpommin keskinkertaisiksi. Haluan mieluummin tehdä vahvasti oman näköistäni työtä ihmisille, jotka tulevat luokseni juuri sen takia.
Editoinnissa olenkin ottanut nyt rohkeamman suunnan kohti kontrastisempaa mutta edelleen luonnollista jälkeä. Värimaailmassa näkyvät harmonisesti oranssi ja tumma vihreä yhdistettynä luonnolliseen ihonsävyyn ja puhtaaseen valkoiseen. Rakastan klassista taidetta, suuria tunteita sekä yksinkertaisuutta, joten nämä tulevat näkymään tulevaisuudessa kaikissa kuvissani ilman, että tyyliä pehmennetään liikaa asiakkaan mukaan. Toki vauvakuvissa ja taidepotreteissa ei voi olla täsmälleen samanlaista särmää, mutta niidenkin välillä tyylini tulee säilymään jatkossa tunnistettavasti samana.
Tältä näyttää oma kasvuni kahdessa vuodessa valokuvausyrittäjänä. Se saa tietysti lisää kerroksia ja varmuutta vuosien varrella, mutta tästä on hyvä jatkaa. Jos tämä herätti ajatuksia, kuulen niitä mielelläni esimerkiksi Instagramin yksityisviesteissä. Vastaan muutenkin kaikille mielelläni, joten kaikenlaiset juttuhetket ovat tervetulleita. Mukavaa viikkoa sinulle!
