Blogi 24: Ammattimaisuus
Kerroin edellisessä blogissa henkilökohtaisesta työstöprojektista, joka liittyy addiktiotaipumuksiin. Sen myötä olen alkanut miettiä tosissani myös sitä kuvaa, jonka haluan välittää itsestäni ulospäin. Instagram on tähän asti toiminut lähinnä luovuuden oksennusalustana, jonne olen julkaissut melko suodattamatonta sisältöä. Nyt päätin, että sille tulee piste.
Poistin tämän ajatustyön seurauksena parikymmentä Reels-videota, joista suurin osa oli huumoripainotteisia. Vaikka huumori on edelleen olennainen osa esimerkiksi asiakkaiden ohjaamista, en koe enää tarvetta tavoitella seuraajia tai huomiota. Haluan ennen kaikkea olla asiakkaideni silmissä kokonaisvaltaisesti ammattilainen. Olisi harmillista, jos esimerkiksi yritysasiakas jättäisi tekemättä yhteistyötä kanssani siksi, ettei pysty ottamaan minua vakavasti sisältöni vuoksi. Tulen varmasti tekemään edelleen humoristista sisältöä, mutta aion miettiä aiempaa tarkemmin, millaisen yleisön se tavoittaa.
Toinen tärkeä osa tätä ammattimaisempaa brändiä ovat nettisivujeni tekstit. Ammattilaisen ei tarvitse selittää, selitellä tai edes myydä itseään, sillä lopputulos tekee sen hänen puolestaan. En tarvitse vuosilukuja tai ansioluettelomaisia luetteloita todistaakseni, että osaan työni. Asiakasta kiinnostaa ennen kaikkea se, miltä lopputulos näyttää ja millainen ihminen yhteistyön takana on. Luottamus syntyy olemuksesta, tavasta kohdata ihmiset ja siitä, että luottaa omaan tekemiseensä. Asiakas aistii yllättävän helposti, jos yrittää rakentaa itsestään jonkinlaista illuusiota tai tekee asioita vain siksi, että tulisi nähdyksi tietyllä tavalla.
Suunnittelin tämän brändiuudistuksen tueksi myös uuden logon, josta huokuu eleganssi harrastelijamaisuuden sijaan. Logo on toki vain pieni osa brändiä, mutta esimerkiksi autoni kyljessä oleva logo on näkyvä osa minua liikkuessani kaupungilla. Haluan sen vastaavan sitä laatua, jota tuotan asiakkailleni. Koska en saanut ToKouPhoto-nimeä hyväksyttyä kaupparekisteriin, tulee se ajan mittaan poistumaan kokonaan. Tulen käyttämään omaa nimeäni pääasiallisena brändinäni, sillä nykyinen nimi ja esimerkiksi sähköpostiosoite aiheuttavat turhaa sekaannusta. Moni lukee sen esimerkiksi Toukoksi tai joksikin muuksi, enkä halua kantaa tätä ongelmaa mukanani tulevaisuudessa. Muutos nettisivujen osoitteesta lähtien vie luonnollisesti hieman aikaa.
Olen puhunut näissä blogeissa paljon myös editoinnista, ja sitäkin olen vienyt jatkuvasti ammattimaisempaan suuntaan, jos niin voi sanoa. Luovalla alalla saa toki tehdä juuri sitä, mikä tuntuu omalta, mutta tärkeintä on mielestäni yhtenäisyys. Tähän asti olen tehnyt asiakkaille melko pehmeää jälkeä, vaikka se ei täysin vastaa omaa näkemystäni. Tykkään kontrastista, pienestä särmästä ja luonnollisista väreistä, mutta samalla myös ajattomuudesta ja tunnelmasta, jonka kuva välittää. Hyvä kuva syntyy jo kuvaushetkellä, ja editointi on lopulta vain pieni osa sitä, miltä kuva tuntuu. Sen avulla voi kuitenkin viimeistellä kokonaisuutta ja luoda wow-efektin ohjaamalla katsojan huomion oikeisiin asioihin. Siihen kuuluu myös yksityiskohtien huolellinen viimeistely.
Näen somessa paljon valokuvaajien kuvia, jotka ovat hyvin editoriaalisia, pehmeitä, filmimäisiä ja lämminsävyisiä. Niissä näkyy usein myös liikettä, joka saatetaan esittää tarkoituksellisena epäterävyytenä. Minä taas rakastan klassista taidetta, eeppisiä tarinoita ja symmetriaa. Olen iloinen siitä, että tähänastiset asiakkaani ovat nähneet juuri tämän ja valinneet minut sen vuoksi, millaisia kuvia teen. Haluan kehittää tätä suuntaa edelleen ja tuoda siihen yhä vahvemmin samaa tunnetta, olematta kuitenkaan kova tai synkkä. Rakastan iloisia ihmisiä, huumoria ja lämmintä tunnelmaa, ja uskon, että kuvani yhdistävät jo nyt nämä elementit sekä maltillisen draaman uskottavalla tavalla. Tämäkin on osa ammatillista kasvuani.
Loppuun vielä hieman kuulumisia lomalta. Kävimme Leppävirran kylpylässä maanantaista perjantaihin, ja täytyy sanoa, että teki hyvää olla hetki ilman jatkuvaa ruoanlaittoa ja siivoamista. Oli mukava kävellä neljä kertaa päivässä valmiiseen pöytään. Rehellisesti sanottuna se oli minulle jopa hieman liikaa, ja söin lopulta lähes hiiren annoksia joka aterialla, koska kolmen tunnin päästä oli taas seuraava ruokailu. Arjessa ruokailuvälit ovat paljon pidempiä, eikä tarjolla tietenkään ole yhtä monipuolista ruokaa. Eniten iloitsin kuitenkin vaimoni puolesta, jonka ei tarvinnut kantaa kotitöiden vastuuta samalla tavalla kuin tavallisesti.
Minulta kysyttiin sunnuntaina, pystyinkö irtautumaan töistä loman aikana. Rehellinen vastaus on, etten oikeastaan pystynyt, mutta en myöskään koe tarvitsevani sitä. Tekisin tätä työtä vuorokauden jokaisen tunnin, jos välissä ei tarvitsisi nukkua. Loman suurin arvo ei minulle ole työn unohtamisessa, vaan siinä, että saimme tehdä paljon asioita yhdessä perheenä. Se on kaikkein tärkeintä, sillä arjessa yhteistä aikaa on huomattavasti vähemmän. Siksi olen päättänyt, että tulevaisuudessa pidän neljä kertaa vuodessa viikon mittaisen loman, jolloin en tee lainkaan töitä. En niinkään itseni, vaan perheeni vuoksi. Viikon tauon asiakkaat vielä ymmärtävät, mutta pidemmät poissaolot voivat varsinkin yritysasiakkaiden kanssa kostautua.
Nyt edessä on taas tiukat viikot. Pettymyksekseni joudun todennäköisesti toteamaan, etten ehdi editoida edellisiä hääkuvauksia valmiiksi ennen seuraavia häitä, vaan muodostuu niin sanottu edittijono. Olen tietenkin kiitollinen siitä, että töitä riittää, mutta voisi niitä olla hieman maltillisemminkin, jotta saisin edelliset projektit rauhassa valmiiksi ennen seuraavia. Talvea kohti tilanne varmasti helpottaa, ja viimeistään silloin uskon saavani kaiken taas kiinni.
Tämä blogi venähti tällä kertaa tiistain puolelle, sillä kirjoitus päättyi kello 00.18. Näillä kuitenkin mennään. Mukavaa loppukesää kaikille!
