Blogi 31: Heittääkö omena ikkunaan?

No nyt on kryptinen otsikko. Tän blogin perusajatus kulkee siinä, miten oma strategiani hoitaa asioita on kääntynyt pikkuhiljaa erilaiseksi. Jos aikaisemmin olen halunnut miellyttää kaikkia, eikä tämä koske vain yritystoimintaa, nykyinen Tomi 2.0 on toisaalta joustavampi, mutta samalla selkeämmin oma itsensä. Otetaan nyt hieman katsausta menneeseen, jotta tämä ajatus aukeaa.

Mulle on ollut aina iso haaste sanoa ei tai vetää rajaa sille, mitä haluan tehdä, varsinkin jos mukana oli sosiaalista painetta. Lapsena ja nuorena tuli kyllä ideoitua ja tehtyä pahassa olossa kaikkea, mitä äidille ei kehtaa edes kertoa, mutta aika paljon tuli mentyä myös mukaan sellaiseen, mikä jäi myöhemmin harmittamaan, kun ei osannut sanoa ei. Lähinnä taustalla oli paine saada hyväksyntää, tulla nähdyksi ja ansaita vertaisteni kunnioitus, jota en kuitenkaan tuolloin mielestäni edes saavuttanut. Jälkeenpäin ymmärrän paljolti miksi.

Muistaakseni 14-vuotiaana rakensin kaverini kanssa ensimmäisen pöytäkoneen, ja siitä lähtien olin vannoutunut Windows-mies. Huomaa otsikon kuvaus ikkunasta. Tykkäsin siitä, että sain rakentaa jotain juuri sellaiseksi kuin halusin ja pystyin halutessani myös päivittämään sitä paremmaksi. Tän filosofian ympärille osittain muotoutui koko persoonallisuuteni, jossa jatkuva itsensä kehittäminen ja kameleontin tapaan mukautuminen toimivat tarkoituksellisuuden vahvistajina.

Kirjoitan tätä blogia nyt MacBook Airilla, jota en olisi KOSKAAN voinut kuvitella tekeväni. Toistaiseksi viikon kokemuksella sujuvuus on ollut omassa luokassaan Windows-koneeseen verrattuna, vaikka hieman on täytynyt opetella uutta käyttöliittymää ja sen toimintoja. Ne ovat kuitenkin loogisia ja selkeästi tietty asiakaskunta mielessä tarkkaan mietittyjä.

Mikä sitten on johtanut tähän muutokseen, on itsellekin hieman mysteeri, mutta karkea havainto asiasta osui eilen tajuntaani. Ehkä elämän realiteettien iskiessä kovaa kasvoille ruuhkavuosien ja yritystoiminnan myötä olen alkanut karsia kaikkia keinotekoisia ja turhia sääntöjä ja säilyttänyt ainoastaan olennaiset. Toisaalta on joutunut tekemään rajauksia siinä, mitä ehtii tehdä. Olin aina aikaisemmin kaikessa mukana, mutta nykyään en jaksa enää mitään ylimääräistä kitkaa ja säätöä.

Windows-koneiden etu on muovailtavuudessa ja joustavuudessa, mutta toisaalta koska en jaksa enää säätää yhtään, on minun aikani niiden kanssa tulossa päätökseen. En kaipaa enää jatkuvaa selvittelyä, vaan haluan, että asiat toimivat ilman kitkaa. Sen ja myös liikkuvuuden vuoksi ostin tämän Macin kumppaniksi ja toivon, että tämä nyt yksinkertaistaa entisestään toimintaani. Toistaiseksi tuntuu, että työskentely on nopeutunut ja sujuvoitunut, ja täytyy sanoa, että kuvaeditointi tällä on todella nopeaa.

Pitää realistisesti myöntää, että iällä on varmasti myös tekemistä tämän ajattelumallin kanssa. Enää ei ole tarvetta hakea jotain, eikä myöskään jaksa jatkuvasti etsiä jotain uutta. Se mikä toimi menneisyydessä, saa toimia jatkossakin, mutta jos joku asia ei ole tähänkään mennessä toiminut vaan kaipaa jatkuvaa säätöä, lentää se minun osaltani romukoppaan. Elämä on tarpeeksi rankkaa muutenkin, joten en halua lisätä siihen ylimääräistä kuormaa.

Tää osittainen premium-ajattelu luonnollisesti siirtyy sujuvasti myös mun työn tekemiseen, ja olenkin jo kertonut aikaisemmin nostavani hintoja. Yhteistyö kollegoiden kanssa yrityskuvausten puolella luo myös selkeämpää ja kitkattomampaa suuntaa, jossa minun ei tarvitse tehdä enää kaikkea itse. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme, joten on ihan turha yrittää pystyä kaikkeen. Paljon järkevämpää on nojata omiin vahvuuksiin ja samalla myös toisten osaamiseen.

Ajattelin pitkään, että halvin on yksinkertaisuutta, mutta toisaalta nyt tajuan oikeasti tuon viisauden: ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”. Jos ostaa kerralla hyvän, samaa asiaa ei tarvitse jatkuvasti päivittää. Ostin pari viikkoa sitten kolme parempilaatuista t-paitaa, ja ne ovat niin mukavia sekä varmasti kestäviä, että niitä ei tarvitse pitkään aikaan päivittää. Varmasti niiden eliniän aikana tulisi helposti ostettua kymmenen halpaa paitaa. Yhden halpispaidan rikoin saman tien sen tarttuessa johonkin kulmaan yhden käyttökerran jälkeen, joten tuo havainnollistaa aika hyvin vanhan ajatteluni logiikattomuutta. Tietysti korkeampi hinta voi olla ostokynnys, mutta kärsivällisyydellä ja säästäväisyydellä saa pitkäaikaisemman ja paremman ratkaisun.

Mitä tulee hinnan nostoon kuvauksissani, varsinkin yksityisasiakkaille, ei minua enää pelota se. Hinta tietysti karsii asiakkaita, mutta jos saan saman rahan pienemmällä vaivalla, mielestäni se kannattaa. En tarvitse enää portfoliota osoittaakseni, että osaan kuvata. Nyt täytyy enää huokua sitä samaa vakavasti otettavuutta, joka ammattilaisesta pitäisi tulla. Virheitä tietysti sattuu ja ne hoidetaan, mutta voin seisoa selkä suorana tietäen taitoni ja arvoni.

Nyt tarkistan vielä blogin kirjoitusvirheet ja hoidan sen jälkeen aamutoimet. Kohta on OP Kodin kanssa palaveri, ja sen jälkeen lähden Mikkeliin Kankaisen kaveriksi hoitamaan urheilujoukkuekuvauksia. Saatan piipahtaa myös kameraliikkeessä tuhlaamassa.

Mukavaa viikkoa sinulle!