Blogi 32: Lisää juttuja tän kesän häistä
Kirjoitin blogissa 30. ajatuksia ja oppeja hääkuvauksesta. Tässä hieman lisää ajatuksia, jotka tuli koottua yllätyshäiden jälkeen! Tosiaan 3.10 kävin kuvaamassa vielä yhdet häät, koska parin varaama kuvaaja kommunikoi sen verran heikosti että morsian menetti luottamuksensa ja sen seurauksena meni yhteydenotto Saran (@saruskiphoto) kautta minulle.
Sen verran näistä häistä että pari oli tehnyt kyselyn myös minulle jo tammikuussa, mutta olivat päätyneet toiseen kuvaajaan hänen tyylinsä vuoksi. Tuolloin mulla ei vielä ollut paljon mitä näyttää, koska tämä oli ensimmäinen täysimittainen hääkesä ja portfolio koottiin sen aikana. Toisaalta en ole myöskään kovin trendikäs kuvaaja (ainakaan vielä) enkä siksi välttämättä puhuttele niin paljon tätä Pinterestiä selaavaa morsian-asiakaskuntaa. Otin kuitenkin huomioon tämän tyylillisen toiveen paria kuvatessa ja he olivat todella tyytyväisiä kuviin!
Ehkä asia mikä minun on tärkeä nyt viimeistään oivaltaa, on palvella tätä morsianten uutta sukupolvea. Ei enää haluta välttämättä vain hienoja kuvia, vaan myös kuvia, jotka tuntuvat aidoilta, yksityiskohtaisilta ja taiteellisilta. Naimisiin ei monikaan mene enää siksi että on “pakko”, vaan niitä suunnitellaan vuosi tolkulla hioen yksityiskohtia ja tehden asioita persoonallisesti. Toisaalta nostalginen suora salama ja vintage-look on hyvin trendikästä, joten nämä kannattaa myös ainakin jossain määrin integroida omaan tyyliin. Näin on mahdollista soveltaa ja mukautua parin toiveiden mukaan.
Tässä sitä trendikästä suorahkoa salamaa
Mä oon painottanut tosi paljon asiakaspalvelua, ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä että se loppupelissä merkitsee kaikista eniten. Kuitenkin täytyy pystyä tekemään vaikutus asiakkaisiin myös tunnetasolla, ei pelkästään järjen keinoin. Onneksi minulla on nyt jo muutama aivan uskomaton hääkuvausarvostelu, ettei asiakkaiden saaminen jää ainakaan siitä kiinni. Todennäköisesti pitää alkaa laajentaa aluettaan hieman kauemmaksi myös kohti Kymenlaaksoa ja muuta Etelä-Suomea asiakkaiden toiveessa.
Vaikka editointi ei välttämättä ole kaikille lukijoille kovin samaistuttava puheenaihe, mutta puhun siitä silti jälleen kerran. Mielestäni editoinnissa voi erottua edukseen vasta, kun oivaltaa tasapainon kontrastin ja pehmeyden välillä, sekä alkaa rohkeasti käyttää maskeja. Kuvassa pitää olla valoa ja varjoa sopivasti, jotta olennaisin erottuu ja usein pääasia kannattaa korostaa sen olemalla hieman kirkkaampi kuin muut asiat. Tää on helppo tehdä nykyään Lightroomin AI-maskeilla, jotka erottaa taustan suoraan kohteesta ja näin sitä voi tummentaa muutaman pykälän, jotta kohde erottuu. Teen tän melkeen automaatiolla jokaiselle kuvalle nykyään.
Sekavalossa helposti käy myös niin että ihon sävyjen ollessa luonnolliset, on tausta liian kylmä tai lämmin riippuen siitä missä valossa ihmiset seisovat. Sen vuoksi usein maskeeraan taustan ja laitan sen valkotasapainon kohdilleen suhteessa kuvauskohteeseen. Tää erityisesti korostui viimeisissä häissä ja Lappeen Marian kirkossa, jossa oli aivan karsean keltaiset valot, mutta sivuikkunoista painoi sinistä luonnonvaloa sisään. Sain kuvat lopulta kohtalaiseen tasapainoon, vaikka ne vaativatkin aika monta työtuntia.
Tämä vei aikaa, keltaiset keskilamput ja siniset sivut, ihonsävyt tosi pinkit alkuperäisessä, monta maskia ja siistimistä.
Ostin ennen viimeisiä häitä 50mm linssin, koska en ole Lumixiin vaihtamisen jälkeen sitä omistanut. En kyllä tajua miksi näin on, koska onhan se aivan uskomattoman monipuolinen polttoväli. 35mm linssi, jonka ostin aluksi Lumixille on jäänyt pitkälti käyttämättä, koska 20-60mm kittilinssi toimii videoissa aivan riittävän hyvin. Rakastan mörközoomini 28mm polttoväliä, joten jos Lumixille tulee jossain kohtaa järkevä sellainen tarjolle, ostan sen kiljuen tuon 35mm tilalle.
28mm venyttää kivasti etualaa isommaksi, F/5.6 ja salamafilli
Tuossa Sigman 50mm 1.4 objektiivissa on niin upea taustablurri täydellä aukolla, että se kyllä erottaa henkilöt taustasta upeasti. Viimeisimmissä häissä vetelin sillä aika paljon ja se antoi uuden ulottuvuuden kuvaamiseeni. Vaikka F/5.6-8 on edelleen oma standardini ulkokuvissa, koska sen avulla (kaikki on lähes terävää) saan tarinan kerrottua paremmin, on minulla nyt vaihtoehtoja, joiden avulla saan aikaan monipuolisemman gallerian. Näin asiakas voi olla tyytyväinen siihen että pystyn joustamaan paremmin hänen toiveidensa mukaan, varsinkin jos olen kuvaajana 2. tai 3. vaihtoehto.
50mm 1.4:n överiblurri, on kyllä hieno look
Usein en jaksa/ehdi laittaa kuvia näihin blogeihin, mutta nyt kuvausten rauhoituttua mulla on enemmän aikaa pohtia ja kirjoitella rauhassa. Ehkä myös paremmin hahmottuu tämä mistä puhun niillekin, joille valokuvaus on vieraampaa. Mä tykkään opettaa ja ois tavallaan kiva myös vetää jotain kurssia, mutta pitäisi ensin askarrella sellainen, sekä olla tila, jossa pystyisi opettamaan käytännössä. Alan 99% todennäköisyydellä jakaa toimitilaa kaverin kanssa (jolla on ihan eri toimiala), mutta molemmilla on sen verran pientä käyttöä, että tulee paremmin hyödynnettyä tila. Sen myötä studiokuvat onnistuu myös paremmin kun ei tarvitse siivota enää kotia jokaista kuvausta varten. Kirjoitetaan nyt ensin sopimuspaperit kaverin kanssa, ja katsotaan sitten.
Vielä lyhyesti muuta arkista. Olen käynyt nyt terapiassa alkuvuodesta lähtien ja se on tehnyt hyvää. Uupuminen on alkanut väistyä ja myös kevyen lääkityksen aloittamisen jälkeen on mieliala alkanut korjaantua huomattavasti parempaan suuntaan että jaksan myös kotona töiden lisäksi. Onko se sitten ammattimaista puhua näistä asioista, en tiedä, mutta itse pyrin olemaan avoin ja kannustan kaikkia hakemaan apua ennen kuin tilanne menee liian pahaksi. Sen avun myötä oon pystynyt jatkamaan ja jaksan edelleen keskittyä tärkeimpiin asioihin. Ei siinä ole mitään hävettävää ja pyrin omalta osaltani riisumaan tätä turhaa kiillottelun kulttuuria. Nyt on hyvä mieli ja nautin siitä. Sitä haluan muillekin.
Kiitos että jaksoit lukea tän blogin ja toivotan siulle kivaa loppuviikkoa. Yritetään palata maanantai-blogin pariin muutaman viikon tauon jälkeen. Voikaa hyvin synkästä kelistä huolimatta, moimoi!
