Blogi 8: Editointihaasteet ja ydinminä

Mä heräsin tänään aamulla kuudelta kirjoittamaan tätä blogia, koska päätin, etten käytä siihen aikaa edellisenä iltana, vaan vietän aikaa vaimoni kanssa. Muutenkin pidettiin sellainen ihan vapaa viikonloppu perheen kesken: en tehnyt töitä enkä somepostauksia (paitsi yhden Instagram-tarinan sunnuntai-iltana), vaan oltiin yhdessä. Aikaisemmin vuorotöiden ja yrittäjyyden yhdistämisen vuoksi en edes muista, milloin meillä olisi ollut tällainen vapaa viikonloppu.

Mä mainitsinkin aikaisemmissa blogeissa, että yrittäjyyden aloittamisen tärkein syy on ollut perheen priorisoiminen. Meidän vanhin tytär menee ensi vuonna kouluun, ja siihen mennessä halusin saada meidän elämän sellaiseen järjestykseen, että pystyn pitämään vapaita yhteisinä loma-aikoina tarvittaessa ja muutenkin osallistumaan paremmin ihan perhearkeen sen sijaan, että olen koko ajan ja vaihtelevasti töissä. Vuorotöitä on tosi hankala selittää lapsille, ja muistan, miten he kysyivät joka ilta, meneekö isi taas töihin.

Tietysti yrittämisessä on myös riskinsä, ja voi olla, että töitä on välillä vähemmän saatavilla. Uskon kuitenkin, että hyvin tekemällä sana ajan mittaan kiirii, ja se ainakin mahdollistaa riittävän toimeentulon. Mä oon alkanut tekemään selkeämpää rajausta niiden kuvausten suhteen, joita tällä hetkellä markkinoin, ja se on auttanut selkeyttämään kokonaisuutta.

Mun on esimerkiksi turha markkinoida lapsi- tai perhekuvauksia, koska on olemassa minua paljon taitavampia tekijöitä, ja lisäksi oma kuvaus- ja editointityylini ei ole siihen täysin linjassa. Toisaalta en halua lapioida siitä sopasta, jossa on jo seassa monta muutakin kauhaa. Laitoin Instagramiin hieman vitsikkäästikin selkeän kohdennuksen: asunnot, häät ja hautajaiset.

Asunnot ovat ilmiselvä kohderyhmä, koska niitä olen Zentuvon kautta tehnyt jo 1,5 vuotta ja tilaukset lisääntyvät jatkuvasti. Häissä on ainakin tällä alueella potentiaalia, koska vain muutama kuvaaja täällä Lappeenrannassa markkinoi hääkuvausta pääasiallisena lajinaan. Tämän vuoden useat häät auttavat kasaamaan sen kaivatun portfolion, jonka jälkeen pääsen tekemään sitä isommin kohti vuosia -27 ja -28. Vuodelle -27 on jo kaksi varausta, joten tämäkin markkinointi on tuottanut tulosta.

Yritän hyödyntää yrittäjyydessä vahvuuksiani sosiaalisissa taidoissa. Sen myötä keksin tarjota ennakkopalaveria potentiaalisille hääasiakkaille ennen päätöksen tekoa, ja tähän mennessä kolme tällaista palaveria on tuonut minulle koko päivän kestävät häävaraukset. Mä oon ollut pitkään sitä mieltä, että kuvaustaidot ovat tässä ammatissa lopulta aika sekundäärisiä verrattuna siihen kemiaan, mikä täytyy olla asiakkaiden kanssa. Tottakai täytyy olla riittävän hyvä ja sellainen, että asiakas kokee saavansa vastinetta rahoilleen ja luottaa siihen, että kuvaaja on varautunut myös yllättäviin tilanteisiin. Silti se, miltä hetkessä tuntuu, merkitsee usein enemmän kuin kuvien värimäärittely tai kuvakulmat.

Sitten vielä nämä hautajaiset. Sain Kankaisen Mikolta heti kuvaukset aloitettuani vinkin, että hautajaisille riittää kysyntää. Tässä lähiviikkoina olen kiertänyt kaikki lähiseudun hautaustoimistot, käynyt esittäytymässä ja jakanut käyntikortteja siinä toivossa, että he antavat niitä tarvittaessa eteenpäin.

Kieltämättä tämä, yhdessä hyvän nettisivun näkyvyyden ja suosittelujen kanssa, on johtanut siihen, että joudun kieltäytymään useammasta keikasta kuin pystyn ottamaan vastaan, ja se on aika myönteinen ongelma. Näitä ylijääviä olen yrittänyt ohjata eteenpäin lähimmille paikalliskollegoille, ja suurin osa onkin saatu jaettua. Asiakkaat ovat arvostaneet tätä, koska harva jaksaa tehdä mitään suurta etsintätyötä siinä tilanteessa, kun on paljon muutakin hoidettavaa.

Yhdestä haasteesta täytyy kuitenkin kertoa: olen ollut lähikuukausina hieman pulassa editoinnin kanssa. Panasonicin värimaailma eroaa Canonista aika paljon, ja se aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia. Lisäksi yritän etsiä kuviin enemmän mikrokontrastia aiemman pehmeyden sijaan, mikä on tuonut omat haasteensa.

Tein nimittäin aluksi aika pehmeää lookkia juuri näiden perheasiakkaiden toivossa, mutta omissa projekteissa tykkäsin aina voimakkaammista varjoista. Päätin lopulta hylätä tuon tyylin ja keskittyä tekemään itselleni luontevampaa jälkeä. Kontrastin lisäämisessä käy kuitenkin helposti niin, että se menee överiksi, enkä ole vieläkään noin neljän kuukauden aikana löytänyt sellaista editointipresettiä, joka toimisi sujuvana pohjana kaikkiin henkilökuviin.

Värimaailmasta sen verran, että Canonilla jouduin aika rankalla kädellä karsimaan värejä, koska erityisesti keltaiset ja vihreät olivat tosi voimakkaita. Panasonicilla taas esimerkiksi vihreät ovat paljon maltillisempia, jopa hieman latteita, joten joudun miettimään tarkemmin, mihin suuntaan niitä säädän.

Värien editoinnissa mun mielestä tärkeintä on saada häiritsevät ja liian pomppaavat sävyt kuriin ja kokonaisuus hallintaan, jotta kuva ei tunnu levottomalta. Sen takia oon aikaisemmin kääntänyt kirkkaita sävyjä kohti oranssia ja varjoja kohti sinistä, koska se on klassinen elokuvalook. Panasonicilla tuntuu kuitenkin, että tämä vaatii paljon vähemmän säätöä. Olenkin jättänyt oranssin lähes kokonaan pois kirkkaista sävyistä, jotta valkoinen pysyy puhtaana, ja lisännyt vain kevyesti oranssia keskisävyihin, jotta ihon sävyt saavat hieman lämpöä. Videossa Panasonicin sävyt ovat mielestäni lähes täydelliset, joten en ihmettele, että moni arvostaa näitä kameroita niin paljon (muiden seikkojen lisäksi).

Tämä liittyy aiheeseen vähän mutkan kautta, mutta kerron yhden ajatuksen psykologiasta. Mä oon lähipäivinä miettinyt ihmisen persoonallisuutta ja sitä, miten jokaisella on tavallaan aito ydinminä: ne asiat, joita pitää tärkeinä, luonnolliset käytösmallit, mielenkiinnon kohteet ja niin edelleen. Nämä ovat mielestäni havaittavissa jo tosi pienillä lapsilla. Tätä on saanut seurata esimerkiksi omien kolmen lapsen kohdalla, jotka samoista lähtökohdista huolimatta ovat hyvin erilaisia persoonia.

Tämän ydinpersoonallisuuden päälle rakentuu elämän aikana erilaisia kerroksia, jotka voivat säilyttää, voimistaa, heikentää tai hajottaa sitä. Ne johtavat näennäisiin muutoksiin. En kuitenkaan usko, että ihminen varsinaisesti muuttuu, vaan että nämä muutokset ovat usein olleet välttämättömiä selviytymisen kannalta tietyissä tilanteissa. Ne ikään kuin vääristävät sitä alkuperäistä ydintä. Painotan, että tämä on vain omaa pohdintaa, ei mitään tieteellistä faktaa.

Mä oon yrittänyt purkaa näitä kerroksia käytännössä siitä lähtien, kun tulin täysi-ikäiseksi ja pääsin itse vaikuttamaan elämääni. Tämä on johtanut siihen, että mielipiteeni näyttävät muuttuvan, kun olen ymmärtänyt, että osa valinnoistani on perustunut siihen, mitä kuvittelen muiden odottavan minulta, vaikka sekin perustuu vain omiin tulkintoihini.

Tämä näkyy myös editoinnissa ja työskentelyssä. Tiedän tavallaan paremmin, mitä haluan, mutta olen silti kriisissä, koska se on erilaista kuin mitä olen tehnyt aikaisemmin. En tiedä saitteko tästä kiinni, mutta luotan siihen, että ottamalla yhden askeleen taaksepäin voin päästä lopulta kaksi tai kolme eteenpäin, vaikka se vie aikaa. Minusta tuntuu, että alan olla jo todella lähellä sitä aitoa itseäni tämän noin 12 vuoden työn jälkeen, ja siksi muutokset ovat koko ajan pienempiä.

Tehdään kierrepallo takaisin blogin alkuun eli perheen priorisoimiseen. Mä innostun helposti ja käyttäisin todennäköisesti kaiken aikani tän yrityksen kehittämiseen, jos en laittaisi itselleni terveitä rajoja. Tämä oikeasti vapaa viikonloppu lähensi meitä perheenä, ja pääsin lepäämään sekä palautumaan. Nyt omien tunnelukkojen ja ongelmien kuorimisen myötä alan siirtyä sanoista tekoihin ja toteuttamaan näitä elämän arvoja, joita haluan vaalia ja kuuluttaa.

Tässä tämä tajunnanvirtablogi paketoituna. Yritin vain kirjoittaa jotain ilman suurempaa suunnitelmaa, jotta saan pidettyä blogiaikataulusta kiinni. Täytyisi melkein laittaa tämä kirjoittaminen kalenteriin, jotta se ei menisi aina näin viime tippaan, vaikka siinä on myös se etu, että teksti on suoraa ydinminää ja sitä, mitä on juuri sillä hetkellä mielessä ilman liikaa pohdintaa.

Ensi viikonloppuna olen Helsingissä Zentuvon koulutuksessa, joten ehkä siitä sitten lisää myöhemmin. Jatketaan uuteen viikkoon vauhdikkaissa merkeissä!