Blogi 13: Ammattimaisuus ja edittituskat
Pienet arkikuulumiset tähän alkuun. Työviikko oli kiireinen, 17 kuvauskeikkaa ja aika paljon sähköpostien lähettämistä sekä kirjanpidollisia hommia. Hankin tulevaa kesää varten Canonin Selphy-valokuvatulostimen, jotta voin esimerkiksi juhlien aikana tulostaa muutamia kuvia asiakkaille, mutta mihinkään massatuotantoon sitä ei ole tarkoitettu. Hääasiakkaiden kanssa tuli laiteltua aika paljon viestiä kuvauspalaverien osalta, ja sain aika monet sovittua sekä yhdet uudet häät vielä elokuulle.
Kotona käytettiin kaikki muu aika, mitä töiltä ehdin, meidän raja-aitaan naapurin kanssa, eli pirulliseen orapihlaja-aitaan. Eilen sunnuntaina kaivettiin vielä loput juuret ja hankin aroniataimia varten istutuskankaan, jonka tarkoitus on estää rikkaruohojen nouseminen uusien taimien vierestä ja tappaa kaikki vanhan pensaan jämät tekemästä vesoja. Tuohon kankaaseen tehdään reikä taimia varten, ja se pultataan vaarnoilla maahan. Mielenkiintoinen projekti tulossa. Puutarhan hoito on yllättävän jännää ja raskasta hommaa.
Mä oon edellisissä blogeissa tuskastellut kamerajärjestelmämuutoksen, Canonista Panasoniciin siirtymisen, jälkeistä editointiongelmaa ja alan pikkuhiljaa ratkaista sitä muutos muutokselta. Nyt sain lopulta aikaiseksi editointisovellukseen valmiin presetin, joka toimii aika hyvin kuvaan kuin kuvaan, ja se on nopeuttanut kuvien toimitusta lisää.
Perehdyin yhtenä iltana mun kameran asetuksiin ja sain sen myös säädettyä hieman paremmin vastaamaan mun tarpeita esimerkiksi värien, valon mittauksen ja tarkennuspisteen suhteen. Sekin oli taas oma palasensa nopeuttamaan jälkityötä, kun saan kuvaushetkellä kuvat valmiimmaksi. Mulla on kova tarve saada tää systeemi mahdollisimman sujuvaksi ennen kesän hääsesonkia, jotta säästyy aikaa ja on myös varmuus kuvauksen aikana.
Voi kuulostaa siltä, että mitä se ammattivalokuvaaja siellä oikein tuskailee. Kyse ei oo siitä, ettei osaisi kuvata tai editoida, vaan rakentaa ammattimaisia systeemejä, jotka tekee työstä sujuvaa, vapauttaa stressiä ja helpottaa myös portfolion rakentamista jatkossa yhtenevällä tyylillä ilman jatkuvaa kokeilua. Mä oon kertonutkin Instagramissa inhoavani koneella istumista ja hinkkaamista, joten näillä systeemeillä yritän saada kaiken mahdollisen ajan pois sieltä.
Yksi tekninen asia editoinnissa, minkä oon oppinut vasta ihan tässä lähiaikoina, on mikrokontrasti. Ei tarkoiteta nyt pelkästään sitä, kuinka tummia varjot tai kirkkaat kohdat on koko kuvassa, vaan tietynlaista kolmiulotteisuutta ja valon ja varjon luonnollista siirtymää niin, että kuva säilyttää silti terävyytensä ja värikylläisyytensä. Tätä on hankala havainnollistaa, mutta jälkikäteen katsottuna monet aikaisemmat kuvani näyttävät hieman harmailta ja aika tasaisen pehmeiltä ilman syvyyttä. Muutos parempaan on ainakin havaittavissa monissa uudemmissa kuvissa.
Ensimmäistä kertaa havahduin tähän editointiasiaan, kun tulostutin joitain omia kuviani hieman halvemmalla tulostimella, jolloin kuvista tuli tosi vihreät ja muutenkin latteat. Ensinnäkin tää opetti sen, että täytyy hankkia kalibroitu näyttö, joka toistaa värit oikein sellaisina kuin ne ovat, jolloin saa sen asian kohdalleen editoidessa. Toisaalta ymmärsin, että kontrastia kannattaa olla enemmän, jotta kuviin tulee enemmän syvyyttä ja ne näyttävät hyvältä myös tulostettuna.
Kun jää katselemaan toisten kuvia, usein vaikuttuu niistä ja ajattelee, kuinka sitä itsekin haluaisi osata jotain vastaavaa. Toisaalta jos yrittää imitoida jotain, ei se tunnu koskaan omalta, ja sen takia olen pyrkinyt löytämään oman varman tien ja logiikan tekemiseen. Säännönmukaisuus helpottaa työskentelyä, koska yllättävässä tilanteessa niihin on helppo nojata, jos on valmistautunut, tai ainakin käyttää lähtöpisteenä. Sen takia mä oon yrittänyt löytää esimerkiksi juuri sellaiset pomminvarmat lukemat sulkimen/aukon/ISO:n suhteen eri valotusolosuhteisiin, millä lähden kuvaamaan ja minkä pohjalta teen sitten muutoksia. Valmiit kamerapresetit auttaa myös, jotta voi kuvaustilanteen mukaan vaihtaa asetuksia nopeasti lennossa.
Vaikka kuvatessa voi käyttää luovuutta, minulla on esimerkiksi asuntoja tai juhlia kuvatessa aivan selkeitä ohjenuoria itselleni, mitä kannattaa noudattaa lähes poikkeuksetta, vaikka olisi kuinka luova olo. Esimerkiksi asuntoja kuvaan vain kohtisuoraan tai selvästi vinoon kulmasta kulmaan, mutta en siltä väliltä. Juhlissa usein on ne samat tilanteet, jotka asiakkaat haluaa ikuistettavan, ja jos ne on hoidettu, on sen jälkeen suurempi vapaus tehdä jotain extraa ja boheemia. Kaikkeahan saa tietysti tehdä, mutta tällainen säännönmukaisuus auttaa itseäni vähentämään henkistä kuormaa, kun “tiedän”, miten tilanne tulee menemään etukäteen ja mitkä kuvat on ainakin pakko ottaa.
Jälkikäteen täytyy myöntää, että lähdin vähän rinta rottingilla ylpeästi ton Panasonicin kanssa liikkeelle ja ajattelin, että kyllähän nyt minä sillä osaan, kun kamera kuin kamera, ei väliä. Mä olin ajan kanssa testailemalla oppinut handlaamaan Canonin kahdeksan vuoden aikana, joten en tajunnut, miten erilaisia systeemejä nää on, vaikka periaatteessa kuvaamisen perusperiaatteet ovat täysin samanlaiset. En silti kadu tota muutosta, koska oon voinut ottaa sellaisia kuvia, mihin en aikaisemmilla olisi pystynytkään, tai varsinkaan kuvata videotuotantoa, jossa Lumix-järjestelmä on ihan lyömätön hintaluokassaan.
Oikeastaan kaikki, mistä oon tähän mennessä puhunut, on kuitenkin sellaista mikrohiontaa, eikä sen tarkoitus ole olla vaatimus esimerkiksi harrastelijakuvaajalle. Siinä kohtaa kun toimitat tuhansia kuvia viikossa ja joku maksaa niistä, täytyy lopputuloksen olla oikeasti premium. Valokuvaus on kuitenkin luksustuote, ja olisi mun mielestä aika noloa, jos en mitenkään erottuisi puhelinkuvaajista, joiden lopputulos on nykyään aika uskottava, varsinkin jos ymmärtää jotain asetelmasta ja valosta. Toki ammattilaisena oloon liittyy myös asiakaspalvelu, sujuva viestintä, reklamaatioiden hoitaminen, markkinointi ynnä muu, joten pelkästään “räpsiminen” ei tee ammattilaista. Oon tosi tyytyväinen, että suurin osa palautteesta on nimenomaan ammattimaisesta toiminnasta, koska siihen oon panostanut.
Tää viikko näyttää kalenterin osalta mukavan hiljaiselta, ja aionkin ottaa sen toivottavasti levon kannalta. Edelliset kaksi viikkoa olen jo tehnyt niin selkä vääränä, että tulot on tienattu, joten nyt voi ottaa rennommin pihahommia tehden ja nauttien +20 °C keleistä. Ottakaa tekin aurinko vastaan ja odotetaan kesää!
