Blogi 18: Hinnasto ja palvelut ojennukseen

Olen tässä lähiaikoina alkanut saada yksityispuolelta sen verran yhteydenottoja, että on täytynyt alkaa pohtia hinnastoa uudelleen. Käytännössä kaikki menee suunnitelmien mukaan, koska pitämällä maltillista hinnastoa olen voinut työskennellä volyymillä ja kerätä mahdollisimman laajan ja kaiken kattavan portfolion. Toisaalta useammat kuvaukset antavat myös enemmän mahdollisuuksia ohjata ja löytää keinoja, miten rentouttaa ihmisiä sekä saada mielenkiintoisempia kuvakulmia. Mikään koulutus tai tekniikka ei korvaa käytännön kokemuksen arvoa, joten en kadu ollenkaan sitä, että olen suunnitellut työnkulkuni tällä tavalla.

Sekin on huomionarvoista, että aika harva valokuvaaja pystyy nykyään elämään pelkästään valokuvauksella, vaan monella on joku muu työ tai he tekevät projekteja muilla toimialoilla. Tällä hetkellä elän pelkästään valokuvauksella, ja tietysti olen asiasta kiitollinen. Olen puhunut siitä, ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin, koska yhden lähteen ehtyessä jää aika janoiseksi ja lopulta joutuu isoihin ongelmiin. Sen takia yritän löytää mahdollisimman monia vaihtoehtoisia ratkaisuja turvatakseni perheeni toimeentulon ja laskeakseni sen myötä hieman stressitasoa. On kylmä tosiasia, että kolmen lapsen isänä talo- ja autolainan kanssa muutama sata euroa ei riitä mihinkään, ruoan ja polttoaineen hintojen noususta puhumattakaan.

Alussa muistan, kun moni ammattikuvaaja suositteli minulle, että laitan heti niin sanotut ”kilpailukykyiset” hinnat. Päätin tehdä tuota ohjetta vastaan, ja tässä muutamia syitä siihen. Kuten sanoin alussa, halusin kattavan portfolion sekä paljon somesisältöä, jonka myötä pystyn kasvattamaan yritystoimintaani. Kuvat toimivat kuitenkin tärkeimpänä myyjänä heti puskaradion jälkeen, joten parempi kattaus auttaa saamaan lisää asiakkaita. Toisaalta yritin hieman pohtia paikallista tilannetta, jossa täällä Lappeenrannassa monet kyntävät työttömyydessä ja ihmisten ostovoima on vähentynyt merkittävästi. Tosi moni kuvattava tulee tästäkin huolimatta PK-seudulta, mikä kertoo siitä, että paikallisille valokuvauksen hankkiminen on iso kynnys.

Se on kuitenkin selvää, että matalammat hinnat johtavat myös haastavampiin asiakkaisiin. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tullut muutamia aika erikoisia yhteydenottoja, jotka eivät sitten lopulta ole edes päätyneet asiakkaiksi. Suurimmaksi osaksi asiakkaat ovat kuitenkin olleet hyvin tyytyväisiä ja hyväksyneet hinnan suoralta kädeltä ilman tinkimistä. He ovat olleet oikein mukavia ja antaneet lisäksi hyvät arvostelut. Sen takia balanssi on mielestäni tällä hetkellä aika kohdillaan. Niin sanottu luksushinnasto tietysti rajaisi yhteydenotot pienemmiksi, ja saisin ehkä saman rahan pienemmällä työmäärällä, mutta tällä hetkellä en näe sitä järkeväksi. Teen kuukausittain testejä ja muovailen hinnastoa ja palveluita aina sen mukaan, mihin asiakkaat tarttuvat.

Valokuvaajia on kyllä tosi paljon erilaisia. Meidän jokaisen lapsen kohdalla meillä oli eri vauvakuvaaja, ja kaikista tuli erilainen kokemus. Ensimmäinen oli taitavin vauvojen kanssa (koliikkivauva nukkui koko kuvauksen), mutta kyllästynyt työhönsä. Seuraava oli hintavin, mutta kuvat eivät miellyttäneet meitä, ja viimeisin oli halvin, mutta kuvat olivat upeita, vaikka meidän pojalle kokemus oli epämieluisa. Valokuvaajaa valitessa tietysti kannattaa katsoa, kenen kuvista pitää, ja sen jälkeen tutustua hieman ennakkoon, jotta tulee selville, millainen kokemus on odotettavissa. Hinta on aika toisarvoinen siinä kohtaa, kun halutaan loppuelämäksi ihanat muistot. Ymmärrän kuitenkin, että monille se ei ole mahdollista, joten pyrin olemaan siksi sekä hyvä tyyppi että maltillisen hintainen.

Ensi vuodeksi teen jonkun hinnankorotuksen, koska nyt yhteydenottojen määrä alkaa olla kohdillaan. Liian suuri hyppäys voi kuitenkin johtaa siihen, että asiakkaat valuvat muualle. Pitää vielä tehdä mietintää, millainen muutos tuo tulee olemaan, ettei ammu itseään jalkaan. Toisaalta en halua, että hyville asiakkaille tulee ns. Temu-efekti, koska he ajattelevat, etten saa aikaiseksi hyvää lopputulosta hinnan vuoksi. Onneksi jo lähes kolmekymmentä 5 tähden arvostelua Googlessa auttaa laskemaan asioita yhteen ja tekemään päätelmiä.

Olishan se hienoa, jos tää työ olisi vain niitä huippuhetkiä, ihania asiakaskohtaamisia ja tyytyväisiä kommentteja. Sitä se ei tietenkään aina ole, vaan tulee paljon kaikenlaista muuta mietittävää. Jos mun elämäntilanne ei olisi ”vaatinut” täyttä hyppäystä yrittäjyyteen, olisin varmaan jatkanut osa-aikaisesti ilman painetta saada asiakkaita. Sitä mä ihan rehellisesti suosittelen monelle, jotta on aikaa hioa omia taitojaan sekä palvelun että tekniikan puolella. Ei markkina ole ylisaturoitunut liian monesta huippukuvaajasta, mutta vaihtoehtoja on kuitenkin sen verran, että sieltä erottuminen ei ole mahdollista vain ostamalla hienon kameran ja ottamalla tutuista muutamat myyvät kuvat.

Sitä joskus ajattelee, kun oivaltaa jotain uutta, että tekisi mieli jotenkin hyvittää aikaisemmille asiakkaille se, miten ”huonoja” kuvia heistä on aikaisemmin ottanut. Asiahan ei tietysti ole näin, vaan he ovat olleet tyytyväisiä kuviin ja valinneet minut sen hetken portfolion ja kommunikoinnin perusteella. Olisihan se omituista, jos taso ei nousisi kuvamäärien ja kokemuksen myötä, mutta tää laittaa pohtimaan juuri sitä, olenko ns. saman arvoinen kuin 1,5 vuotta sitten, kun otin ensimmäiset maksulliset potrettini. Sen takia on luonnollistakin siirtyä eteenpäin, mutta se, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on sitten asia erikseen. Tätä pohdintaa täytyy jatkaa tulevaisuudessa.

Lyhyt katsaus tähän kesän toimintaan eli minulla on ensimmäinen hääkuvaus 4.7., ja sen jälkeen niitä on tasaisesti parin–kolmen viikon välein syyskuuhun asti. Se on mielestäni riittävä tempo, jotta ehdin editoida edelliset kuvat ennen seuraavia häitä alta pois eikä tule kasaantumia. Minulla on tästä aiheesta mielessä someen opetussarja, jossa kerron, miten tulla nopeammaksi kuvaajaksi. Nopeus ei viittaa nyt fyysiseen vauhtiin vaan siihen, että kuvat ovat nopeammin asiakkaalla. Tämä poistaa lähinnä itseltä stressiä, ettei toimitusaika veny liian pitkäksi.

Mitä tulee palveluihin ja toiminnan kehittämiseen, luulen sen painottuvan enemmän talviaikaan, jolloin kuvauksia on huomattavasti vähemmän. Nyt olen painanut niin tiukkaa päivää, ettei ehdi tai jaksa mitenkään päivittää mitään tai varsinkaan somettaa kovin aktiivisesti. Tähän kausiluonteisen työn arkeen menee varmasti muutama vuosi tottua, mutta vuosikello (josta markkinointikoulutuksessa puhuttiin) alkaa muodostua, ja sen myötä on helpompi suunnitella työskentelyä kuukausien sijaan vuositasolla. Sama itse asiassa koskee omakotitaloasumista, joka on myös meidän perheelle uusi asia. Talvikauden lämmityslaskuista selviäminen on vielä edessä pelkillä yritystuloilla. Luulen, että joudun vielä ainakin tänä vuonna heittämään talvella muutaman vuoron hoitotöissä, jotta kulut tulevat peitetyiksi.

No eihän siinä, se oli semmoinen selitys. Koitetaanhan kaikki nauttia nyt Suomen lyhyestä kesästä ja muistetaan sekin, että aina on hyvä sää grillata. Tänään makkarat ja kanavartaat laitetaan tirisemään, kun illalla tulee vieraita. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!