Blogi 19: Hiekanjyvä rannalla

Vaikka mä oon lähtökohtaisesti aika energinen ja teen paljon asioita päivän mittaan, ne asiat ovat usein paljon riippuvaisia mun senhetkisestä fiiliksestä tai mielenkiinnosta. Esimerkiksi keväällä tein aika aktiivisesti somea, mutta tällä hetkellä sen tekeminen ei kiinnosta juuri lainkaan. Teen kyllä rutiinista tarinapäivityksiä, mutta esimerkiksi videoiden tekeminen ei ole nyt tämän hetken mielenkiinnon kohteena. Siihen liittyy myös eräs psykologinen oivallus.

Mulla oli lapsesta lähtien jotenkin sellainen vääristynyt erityisyyden tunne, että maailma oli jotenkin mua varten tai mä olin jotenkin tärkeä osa sitä. Näin jälkikäteen ajateltuna se on aika raskas ja turha taakka kantaa. Ajatella, että joka päivä kuvittelet, että sun täytyy olla joku sankari ja suorittaa jotain portaita menestykseen, ja kaikkien pitää sen lisäksi vielä huomata ja nähdä se ja ihastella tuota kipuamista. Kyllä sitä on ollut niin väärässä.

Loppupelissä se, että teenkö jotain tai jätänkö tekemättä, ei muuta kovin paljon asioita suuressa kuvassa. Enkä puhu mistään radikaaleista isoista muutoksista, vaan esimerkiksi siitä, jos jättää sen somevideon tekemättä. Ei perheen ulkopuolisia ihmisiä lähtökohtaisesti kiinnosta, mitä tuotat julkisesti, vaan merkityksellisempiä ovat lopulta ne arkiset asiat, joita teet niiden ihan läheisten ihmisten kanssa. Tää nykyajan somessa oleminen vääristää sitä, millaisen vaikutuksen kukin näennäisesti jättää tähän maailmaan.

Sen asian tajuaminen, että mä oon vaan yks hiekanjyvä rannalla, on toisaalta aika rauhoittavaa, koska se poistaa paineen suorittaa ja voi vaan olla. Eikä pointti ole nyt se, että kukaan ihminen ei ole tärkeä, vaan se, että kukaan ei ole erityinen varsinkaan toisiin verrattuna, ja tämä on se ihmeellinen vääristymä, josta olen mielestäni päässyt eroon. Vaikutteet lapsuudessa, kuten pelit ja sankarielokuvat, varmasti muovasivat ajattelua tähän suuntaan, koska omistin vilkkaan mielikuvituksen.

Eli käytännössä tämä näkyy niin, että pyrin vaihtamaan kaikki "pitää tehdä" -lauseet "saan/haluan tehdä" -lauseisiin. Ei ole pakkopullaa vaan ainoastaan elämän mielekkyyttä lisääviä valintoja. Totta kai joskus jokainen joutuu olosuhteiden uhriksi odottamattaan, mutta niiden todennäköisyyksiin voi kuitenkin vaikuttaa. Tästä kylmänä esimerkkinä on se, että todennäköisyys joutua autokolariin pienenee merkittävästi, kun ei selaa ajaessaan puhelinta. Siksi pyrin pitämään huolta myös terveydestäni, ettei keho tule esteeksi tekemiselle, ja toisaalta jos joku vakava sairaus vie terveyteni, ei ainakaan tarvitse harmitella, että se olisi ollut omien valintojen seurausta.

Vuoden yötyön jälkeen kroppani on vielä palautumassa univelasta ja pitkittyneestä stressistä, mutta valo tunnelin päässä alkaa näkyä siinä mielessä, että joistain päivistä pystyy nauttimaan ja ihan vaan rentoutumaan. Unien korjaantuminen ja säännöllisen liikunnan palautuminen ovat vähentäneet kuormitusta ja huolestuneisuutta siinä määrin, että itse työn organisoiminen sujuu myös paremmin.

Ajatus tähän blogiin lähti tosiaan siitä, miksi "pitäisi" somettaa. Lappeenrannassa on siitä hyvä tilanne, että kilpailu asiakkaista on realistisesti aika vähäistä ja asiakkaat jakautuvat aika luontaisesti eri tyylien ja hintatasojen mukaan. Mulla ei oikeasti oo mikään pakko olla todella aktiivinen somessa, vaan se viikoittainen kuvapostaus ja jokapäiväinen muutama tarina riittävät oikein hyvin. Moni yrittäjä turhautuu siihen, että "pitäisi" olla someammattilainen samalla, kun pyörittää omaa yritystään, mutta usein se, että laittaa edes jotain pientä ja säännöllisesti, riittää oikein hyvin varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

Sekin on vapauttavaa, kun ei pidä itsepintaisesti kiinni ajatuksesta, että minun täytyy pärjätä tällä valokuvaamisella pelkästään. Minulla on kokemusta jo niin monista töistä ja ammateista, että voin sujuvasti tehdä niistä useampaakin, ja miksei keksiä jotakin toistakin vaihtoehtoa, jos mikään niistä ei vedä riittävästi. Tällä hetkellä pärjään pelkällä valokuvauksella, ja olen siitä tyytyväinen. Minulla on vapaus ja sisäinen rauha siitä, ettei mitään ole pakko tehdä. Jokaiseen huonoon diiliin ei myöskään siksi tarvitse tarttua.

Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Nyt on kesäaika ja juhlat, pidemmät editointijonot ja kivoja asiakaskohtaamisia sekä palavereja. Elän päivä kerrallaan ja nautin hieman tyhjemmistä viikoista, kun yrittäjät lomailevat, ja viikonloput sitten painan limaniskana yksityistilaisuuksissa. Koitahan sieki nauttia kesästä!