Blogi 20: Hääsesonki tulille!

Uusi viikko tulille rauhallisesti kahvikupposen äärellä. Tänään maanantaina piti olla reissu naapuripitäjään Kouvolaan Tykkimäelle, mutta sadetutka ja potentiaalinen ukkonen siirsivät reissua eteenpäin. Onneksi vielä on Mamban klassikkosanoin kesää jäljellä, joten huvipuistoon päästään vielä. Toivotaan, että tulevana viikonloppuna, jolloin meillä on hääpäivä ja Korkeasaari-reissu sen yhteydessä suunnitteilla, keli suosii. En tiedä yhtään lasta, joka ei syttyisi eläinten näkemisestä, ja sama koskee ainakin minua ja vaimoani, joten odotetaan tuota reissua innolla.

Kuten otsikosta voi päätellä, avaan vähän omaa hääsesongin alkuani, koska nyt lauantaina olivat ensimmäiset kesän kokopitkät häät. Tästä eteenpäin niitä on noin kahden viikon välein syyskuun puoliväliin asti. Avaan hieman taustaa tässä asiassa ja sitä, mitä ajatuksia tämä kokemus herätti minussa.

Mä oon nettisivuillanikin ilmaissut sen, että aloitin markkinoida häitä kesällä -25 ja teinkin muutamat siviilivihkimiset tuona kesänä, joissa sain kevyen maistiaisen siitä, mitä hääkuvaus voi oikein olla. Noudatin kuuliaisesti lähes kaikkien kollegoideni ohjetta välttää hääkuvauksia alkuun ja tehdä kaikkea muuta, jotta ne eivät aiheuttaisi liikaa painetta tai burnoutia tositilanteessa. Tein sen vuoksi paljon hautajaisia, muita tapahtumia, perhejuhlia, pariskuntakuvauksia ja kaikkea sellaista, missä on samoja elementtejä kuin häissä, mutta ilman samanlaista painetta onnistumisesta.

Tämän lisäksi vaihdoin kamerakalustoa vuoden vaihteessa, ja ilman sitä koen, että mulla ei olisi ollut mitään realistisia mahdollisuuksia hoitaa esimerkiksi näitä häitä. Vaatimuksena oli kuitenkin kaksi kamerarunkoa sekä kolmas, joka otti videota jalustalla, ja lisäksi muu äänityskalusto paremman äänen tallentamista varten. Tämän lisäksi mulla oli mukana neljä salamaa, kaikenlaisia johtoja ja virityksiä sekä varavälineistöä siltä varalta, että jotain hajoaa. Eli käytännössä kokemus ja kalusto piti kerätä ensin, jotta pystyin suorittamaan sillä tasolla kuin halusin. Mä en halua tehdä mitään keskeneräisesti tai sinne päin, vaan aina intohimolla ja tarkkuudella.

Nää häät opetti mulle sen, että haluan tehdä vielä muutoksia kalustooni. Ensinnäkin pääobjektiivi menee vaihtoon jossain kohtaa, koska se on pikkasen epäluotettava (mahdolliset 10 sekunnin errorit). Samoin laajislinssi vaihtuu valovoimaisemmaksi, jos haluan hienoja potretteja tai taltioida esimerkiksi koko hääseurueen ilman liian suurta rakeisuuden ja kohinan nousua. Näistä oon tehnyt jo tarjouksen ja kyselyn kameraliikkeeseen ja odotan vastausta. Kamerarungot pidän toistaiseksi ennallaan, koska tarkennus on riittävä enkä saa päivityksestä mitään merkittävää etua.

Huolimatta siitä, että nää olivat ensimmäiset kokopitkät häät, mulla oli selkeä varmuus itsestäni. Tiesin, miten liikkua, mitä odottaa seuraavaksi, ja minulla on jo ammattimainen työnkulku kuvauspalavereista lähtien, jotta pareilla on myös varma olo päivän onnistumisesta eikä ainakaan kuvausta tarvitse jännittää. Nyt mukana on myös matkaprintteri, ja pari oli aivan häkeltynyt, kun printtasin heille pari potrettia häiden loppupuolella, jotka editoin puhelimella kahvin aikana. Sain jälkikäteen viestin, jossa morsian kertoi näiden kuvien olleen täydellisiä. Se on aivan huikea palaute ja merkki siitä, että kokemus on ollut myönteinen myös asiakkaan puolella.

Se täytyy sanoa, että tuon päivän jälkeen olin kyllä tosi väsynyt. Puhumattakaan siitä, että olin kuvannut yhdet hautajaiset ennen häitä, joten kuvauspäivän pituus oli melkein 12 tuntia ja otettuja kuvia noin 4000. Muistia kuvista ja videoista tuolta päivältä meni myös 250 GB, joten seuraavaksi edessä on ostaa joku todella iso ulkoinen levy (esim. 8 TB), johon mahtuvat useampien häiden raakakuvat. Kuvamäärä olisi varmaan tuplaantunut, jos räiskisin paljon sarjaa, mutta pääosin otan kuvat yksittäiskuva-asetuksella ja ainoastaan isoissa ryhmäkuvissa käytän sarjaa. Väsymyksen lisäksi seuraava päivä meni päänsäryssä, koska olin kantanut tuota kahden kilon käsipainoa (kameraa) jatkuvasti edessäni. Vastedes osa laskutuksesta saattaa mennä hierontakäyntiin.

Yksi selkeä menestys ja oivallus tapahtui kirkossa, jossa vihkiminen oli. Siellä on valtava ikkunaseinä, jolloin kaikki selkäpuolelta otetut kuvat olisivat tapahtuneet vastavaloon. Vaikka tila on vaaleaa puun sävyä ja siinä mielessä valoisa, päätin kuitenkin sijoittaa salaman parvelle, jolloin sain toiselle puolelle ison valonlähteen ja tasoitettua valot. Tämän myötä ikkunasta näkyvä järvimaisema pysyi kauniina, mutta pari oli hyvin valaistu molemmilta puolilta. Näin tämän idean joku viikko sitten Instagramissa, joten kerrankin somen selaamisesta oli jotain hyötyä. Vihkimisen kuvat ovat mielestäni tosi tasalaatuisia ja onnistuneita, ja odotan innolla, että pääsen käymään ne läpi.

Mitäänhän ei oikeasti tarvitse tehdä niin tarkasti kuin mitä itseltäni vaadin, mutta oma persoonallisuus on sellainen, että en nauti keskeneräisyydestä tai varsinkaan epävarmuudesta. Luottamus tulee siitä, että on paljon kokemusta, aikaisempia epäonnistumisia (joista on opittu) ja hyvä suunnitelma, jonka seuraaminen tekee kaiken helpommaksi. Toisaalta akuuttihoitotyön tuoma joustavuus ja kaaoksen sietäminen mahdollistivat venymisen ja suunnitelmien lennosta muuttamisen, kun aikataulut venyivät, vaikkakin parista johtuen tosi vähän. Kiitos heille siitä, että suunnitelma oli todella järkevä, heillä oli pari erillistä organisaattoria ja sain tietää kaiken etukäteen. Tätä painotan vastaisuudessa kaikille pareille.

Se asia, mitä alan muuttaa sanamuodoissani, on se, että en enää ikään kuin pyytele anteeksi tai selittele osaamistani sillä, että olen tehnyt tätä "vähän aikaa" tai jotenkin olisin keskeneräinen. En ajattele, että kyse olisi edes "fake it till you make it" -asenteesta, koska tiedän tekeväni laadukasta jälkeä, venyn asiakkaiden vuoksi pitkälle, minulla on loistavat arvostelut ja pystyn myös toteuttamaan toiveita paljon laajemmin kuin moni valokuvaaja video-osaamisen vuoksi. Kokemuksen myötä luovuus, kuvakulmat ja editointi ovat jalostuneet sille tasolle, että minunkaan ei tarvitse enää selitellä osaamistani kenellekään. Sen vuoksi tarkastan pian nettisivujeni tekstit ja päivitän ne nykyisten näkemysteni ja taitojeni tasolle.

Nyt yritän saada editoitua edelliset kuvaukset alta pois ennen seuraavia. Huomenna olisi taas yksi palaveri, jonka perusteella pari päättää, valitsevatko he minut kuvaajaksi vuoden -27 häihin. Sen puolesta olisi järkevää saada edes jotain valmiiksi, mitä voin heille esitellä. Yhden esivalintagallerian pariskuntakuvista ja hautajaiskuvat pitäisi myös hoitaa, jotta ensi viikonloppuna ei olisi tekemistä ja voisin keskittyä hääpäiviin.

Mukavaa viikkoa kaikille ja nauttikaahan kesästä, vaikka välillä sataisikin.