Blogi 2: Yrittäjyyden tuulet

Tein noin 1,5 vuotta valokuvausta kevytyrittäjänä, ja nyt lopulta päätin hypätä päätoimisen yrittäjyyden kelkkaan. Kävin aluksi starttiraha-haastattelussa ennen vuoden vaihdetta tiedustelemassa, onko minulla mitään mahdollisuuksia. Selvisi, että he olivat tyytyväisiä suunnitelmaani. Tämän myötä uskalsin irtisanoutua vanhasta työpaikastani hoitotöissä, ja siirryn nyt maaliskuusta alkaen tekemään pelkästään valokuvausta.

Kyllähän se pelottaa, ja epävarmuustekijät ovat moninkertaistuneet. Aikaisemmin raha tuli säännöllisesti kuukausittain, ja pystyin tekemään kuvausta ikään kuin huvikseni ja olemaan välittämättä markkinoinnista. Koska toimeentuloni tulee vastedes lepäämään vain valokuvauksen varassa, olen kehittänyt sen varalle suunnitelman. Aion kertoa siitä nyt teillekin.

Ensimmäinen askel muutokseen oli kamerakaluston päivitys. Vanhempi Canon alkoi laahaamaan sen verran perässä nykyajasta, ja video-ominaisuudet olivat niin olemattomat, että oli aika siirtyä eteenpäin. Kankaisen Mikon kanssa juteltiin usein L-mount-järjestelmästä ja Panasonicin Lumix-kameroiden hinta–laatusuhteesta, ja päätin perehtyä niihin tarkemmin.

Vuoden vaihteessa vein kaikki kameraroinani Mikkelin Kameraliikkeeseen ja ostin välirahalla kaksi uutta Lumixia (S5D ja S5II) sekä pari objektiivia – osan hankin myös käytettynä. Kieltämättä aluksi vei hetken aikaa tottua uuteen järjestelmään, uuteen värimaailmaan ja kytkimien sijaintiin. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen olen alkanut löytää hyvät editointipreset-asetukset Lightroomiin sekä opetellut molempien runkojen video-ominaisuudet.

Olen ollut todella tyytyväinen muutokseen, koska enää ei tarvitse pelätä kohinan vaikutusta, vaikka tulisi hieman pimeämpää. Kohinankesto uusissa peilittömissä kameroissa on moninkertainen verrattuna vanhoihin peilijärkkäreihin.

Seuraava askel oli aloittaa brändin muovaaminen oman tyyliseksi. Olen tähän mennessä pitänyt yllä melko geneeristä ja korutonta tapaa tehdä valokuvausta. Minulle on kuitenkin tärkeää erottua, koska silloin oikeat asiakkaat löytävät luokseni, ja samalla luon selkeämmän tilan täällä Etelä-Karjalassa kuvaajien keskuudessa. Tällöin ei tarvitse kilpailla pelkästään hinnassa, vaan myös persoona, luottamus ja tyyli alkavat tehdä omaa työtään markkinoinnissa.

Selkeitä ja olennaisia muutoksia ovat olleet:

• Kontrastisuuden lisääminen editoinnissa – haaleasta ja latteasta tummempiin sävyihin

• Nettisivun ulkoasun kohdentaminen niille asiakkaille, joita tavoittelen

• Googlen hakukoneoptimointi nettisivulle ohjautuvuuden osalta teknisellä puolella (vielä olisi paljon tekemistä…)

Olen myös miettinyt somen roolia, ja luulen, että minun on loppupeleissä ihan turha kilpailla siellä. En ole hyvä käyttämään somea, en ymmärrä sitä, en jaksa perehtyä siihen, ja se vaatisi yhtä paljon – ellei jopa enemmän – työtä kuin Googlen ja nettisivun optimointi. Varsinkin tällä hetkellä, kun olin vielä 1.2.2026 hakusanalla “Valokuvaus Lappeenranta” Googlen ykkössijalla. Odotan, että viimeisimpien mikrohiontojen jälkeen sijoitus nousee takaisin.

Google ei nimittäin tykkää pienistäkään muutoksista, vaan tiputtaa sivun samantien pohjalukemiin, jos teet muutoksia. Pitää odottaa, että botit tutkivat sivun muutaman kerran. Tällä hetkellä näyttäisin keikkuvan sijojen 3–5 välillä.

Seuraava pohdittava asia on ollut markkinointi. Minulla on paljon asiakkaita asuntokuvauspuolella, mutta en halua laittaa “kaikkia munia samaan koriin”. Yksityispuolelta tulee kyllä säännöllisesti tilauksia, mutta jotain selkeää – varsinkin talven varalle – olen yrittänyt suunnitella. Olen ollut yhteydessä muutamiin mainostoimistoihin, ja heidän puoleltaan olen saanut selkeän viestin: kuvat ja video yhdessä, muuten ei ole saumaa.

Tämän takia aloin värkkäämään nettisivulleni About Me -videota sekä portfolio- että esittelymielessä. Teen alusta pitäen kaiken itse, jotta voin esitellä mitä osaan: käsikirjoituksen, kuvauksen, editoinnin, värimäärittelyn, musiikin ja niin edelleen. Se on aika iso työ, mutta uskon sen lopulta kantavan hedelmää ja opettavan myös paljon koko prosessista. Alan ymmärtämään entistä paremmin, miksi videotuotannot ovat asiakkaille todella kalliita.

Tavoittelen videolla myös luottamusta yksityispuolelle, jotta he voivat nähdä minut paremmin omana itsenäni – varsinkin kun some ei ole ykköskanavani.

Markkinoinnista voisin mainita sen verran, että askartelin hillityt teippaukset autooni ja olen suunnitellut, että ainakin jokaiseen kauppaan täytyy viedä ilmoitustaululle joku pieni mainos. Ajatukseni on myös alkaa kiertämään yrityksiä ja kyselemään heidän palvelutarpeitaan.

Minulla on vanhasta työstä kuukauden irtisanomisaika, joten vielä helmikuun ajan olen melko lukittuna ajallisesti. Maaliskuun alusta lähtien täytyy vain orjallisesti pitää huolta siitä, että käyttää työajan viisaasti eikä vain “chillaile” aikaa, jos arkena ei olekaan kuvauksia. Aina voi tehdä jotain – varsinkin markkinoinnissa. On tärkeää saada yritys ihmisten tietoisuuteen, muuten ei tule myöskään kyselyitä tai varauksia.

Varmaan kaikista vaikein asia on ollut muuttaa ajattelutapaa harrastuksesta ammatiksi. Olen joutunut pohtimaan paljon enemmän sitä, mitä ideaali-asiakkaani haluaa tietää jo harkintavaiheessa ennen kuvauksen varaamista ja miten voisin poistaa mahdollisimman paljon kitkaa asiakkaan ja minun väliltäni jo ennen ensimmäistäkään viestiä. Kyllä moni uskaltaa kysellä tarjouksia, mutta haluan tehdä asiakassuhteen syntymisestä mahdollisimman helppoa.

Tässä nyt muutamia ajatuksia tulevista muutoksista. Vielä pitäisi värkätä Y-tunnus, perustaa yritystili ja ottaa kirjanpitopohjat käyttöön. On siinä siis työsarkaa, mutta mikään ei ole enää vaikeaa starttirahahakemuksen tekemisen jälkeen. Suosittelen kaikille, jos haluaa kyseenalaistaa oman mielenterveyden – ja lopulta koko olemassaolon – teknisistä taidoista puhumattakaan. Olen kuitenkin kiitollinen, että sain sen tehtyä, koska ilman sitä en olisi pystynyt tähän muutokseen.

Kiitos kaikille lukemisesta. Maaliskuusta alkaen yritän säännöllistää blogia, kun selviän näistä lopuista byrokratian pyöristä. Tsemppiä teille kaikille myös lopputalveen – kyllä se kesä sieltä tulee. Morjens!