Blogi 3: Tarina About Me -videon takaa

Otetaan pienet välikuulumiset ennen virallista blogin sisältöä: sain toiminimen perustettua, yritystili on tehty, laskutus on aloitettu ja kirjanpito käynnistetty. Onhan siinä kieltämättä aika opettelu, kun kevytyrittäjänä laskutuspalvelu teki kaiken puolesta, mutta toisaalta otti myös isomman siivun itselleen tuosta työstä. Tähän kun lisää vielä ALV:n kanssa lisät ja vähennykset, ennakkoveroon valmistautumisen ja muut yksityiskohdat, on siinä oma pala purtavaksi.

Tähän kaikkeen muodostui luonnostaan aikaa, kun sairastuin aika kovaan flunssaan – ehkä influenssaan, ehkä adenovirukseen, mitä näitä nyt on. Viisi päivää kovassa kuumeessa, ja ilman särkylääkettä elämästä ei tullut yhtään mitään. Särkylääkehöyryissä jaksoi aina hetken aikaa naputella koneelle seuraavia numeroita. En oo vieläkään täysin toipunut, mutta nyt oon mennyt enää pienemmällä annoksella ja jaksaa jo jotain tehdäkin.

Yrittäjyyden alkuun sain katsastusnaiselta pommin etuiskarista ja takajarruista. Jarrut tilasin suoraan Saksasta ja ne teen itse, mutta tiedustelen vielä lähikorjaamolta, jos heillä riittäisi aikaa iskareille. En ole kyseistä hommaa aikaisemmin tehnyt, mutta muutaman YouTube-videon jälkeen projekti ei näyttänyt aivan mahdottomalta. Tilasin osat Motonetistä jo valmiiksi, ja katsotaan mihin lopputulokseen päädytään. Onneksi jouset näyttävät olevan ehjät, joten säästää siinä noin 65 € per puoli. Olen tehnyt paljon hankintoja yrittäjyyttä varten, joten tällaiset yllätykset ovat aina pieni stressi.

Tajusin kuitenkin onneksi sen, että voin laskea verokorttiani huimasti loppupalkkoja varten, joita saan vielä irtisanotusta työstäni. Tuleva starttiraha menee myös verokortin mukaan eikä lukeudu yritystuloksi, joten laskin, että se riittää näihin kaikkiin. Loppuvuoden prosentiksi määräytyy pyöreä 0 %, koska olen alkuvuonna maksanut jo 2000 € veroja. Tää on aika iso hyöty eikä tule annettua turhaan lainaa valtiolle, jonka saisin takaisin vasta 1,5 vuoden päästä veronpalautuksissa. Ei enää iskariremontti harmittanut niin paljon.

Nyt takaisin blogin aiheeseen juuri näiden hankintojen kautta. Yksi olennainen muutos valokuvaamisessani (josta mainitsin viimeisimmässä blogissa) oli kameroiden muutos vanhemmista Canoneista Panasonicin Lumix-järjestelmään. Nää kamerat on olleet todella mahtavia työkaluja sekä kuvien että videon ottamiseen, ja jälkimmäisessä nää loistaa omassa hintaluokassaan.

Suurin osa muista kameramerkeistä sisältää samat ominaisuudet, kun lisätään hintaa 2–3x näihin Lumixeihin. Mä oon kuitenkin vielä aika aloittelija, joten kaikkia pro-ominaisuuksia en osaa edes käyttää tai hyödyntää, mutta pelkästään todella hyvä kuvanvakaaja ja 6K-resoluutio (koko kenno käytössä) on ihan huikeita ja helpottaa kuvaamista sekä myöhempää rajausta.

Nyt kun pelit ja vehkeet on niin sanotusti viimeisen päälle, pääsin kunnolla treenaamaan ja ilmaisemaan luovuutta videoiden kautta. Mulla on ollut salaisena haaveena tehdä videoita jo pitkään, ja siksi oon tehnyt käsikirjoituksia ja leikkaussuunnitelmia jo vuosien ajan sekä analysoinut ammattilaisten työskentelyä, valoja ja kuvakulmia.

About Me kertoo mun tarinan valokuvausyrittäjyyteen kasvamisesta, ja yhdistin siihen avannon tekemisen ja sinne menemisen. Yritin sisällyttää mahdollisimman paljon metaforia, joita ajattelin nyt avata tässä hieman.

Ensinnäkin lähdin tarkoituksella tekemään ensin avantoa vanhalla kirveellä, joka kuvastaa juuri sitä aloittamisen vaikeutta. Teroitin tuon tylsän kirveen rälläkällä, ja siitähän tuli lopulta ihan “soiva peli”. Mä hakkasin ekana päivänä tota avantolätäkköä varmaan pari tuntia, mutta ongelmaksi tuli se, että kun jäänpinnan puhkaisee, virtaa vesi juuri tehtyyn kuoppaan, eikä avannon tekeminen lopulta onnistu kuin vain kahluualtaan verran.

Videossa mainitsenkin sen, että “se mitä saa aikaan, ei välttämättä ole juuri sitä mitä aluksi ajatteli” tai jotain sen suuntaista. Ei ehkä kaikilla oo niin suuruudenhullut suunnitelmat kuin minulla, mutta itse ainakin ihan rehellisesti ajattelin, että tässähän aletaan saada heti ja helposti hyvin maksavia asiakkaita, kunhan vaan nettisivut on pystyssä. Niinhän se ei todellakaan mennyt, vaan alun saavutukset vastasivat juuri sellaista pientä lätäkköä, jossa kieriskellä. Videolta leikkasin pois sen kohdan, kun kieriskelin tuossa lätäkössä, koska se näytti aika typerältä.

Seuraavana päivänä otin kunnon välineet eli jääsahan, joka taas kuvaa tätä kantapään kautta oppimista, jonka myötä hankittiin vähän paremmat välineet. Minun tapauksessani tämä voi tarkoittaa sekä kalustopäivityksiä että asenteenmuutosta harrastelijasta ammattilaiseksi, jolloin työstäminen ei vieläkään ole helppoa, mutta se kuitenkin onnistuu selvästi paremmin.

Valitsin tarkoituksella matalan kohdan rannasta, koska sekin kuvaa omaa asiaansa. Ensinnäkin syvään päätyyn hyppääminen voi olla kokemattomalle myös aika vaarallista. Avantouintia olen kyllä harrastanut vuosien aikana paljonkin, joten en siitä puolesta ollut huolissani. Näitä surullisia tarinoita on siitä, kun joku valokuvaaja innostuu, alkaa heti buukkaamaan useita häitä ja muita haastavia kuvauksia ja ensimmäisen ison virheen tai vastoinkäymisen jälkeen lopettaa kokonaan. Se on mielestäni juuri sitä liian syvältä aloittamista, ja näistä toisten kokemuksista oppineena halusin aloittaa kohtalaisen helpoista kuvauksista. Avantokohdassani vettä oli ehkä 60–70 cm, mutta juuri sen verran, että sain jalat jään alla suoristettua ja pääsin istumaan.

Avantouinti itsessään taas kuvaa sitä epämukavuusalueelle menemistä ja toisaalta siihen tottumista. Vuosien avannossa käynnin jälkeen se ei ole enää minulle mikään erikoinen “saavutus”, mutta en toisaalta välitä mistään extreme-yrityksistä enkä pyri olemaan siellä esimerkiksi montaa minuuttia. Karkeasti 20–30 sekuntia riittää hyvin tuomaan voimakkaan ja pitkäaikaisen adrenaliinista johtuvan hyvänolon tunteen, ja se riittää minulle. Samoin en omassa yrityksessäni tavoittele sen enempää kuin laskujen maksamista ja sitä, että minulla on aikaa hoitaa perheeni kanssa asioita. Sekin vaatii vielä työtä, että erityisesti kesäsesongin ulkopuolella tulovirta riittää kattamaan kaikki juoksevat kulut, mutta onneksi kuuden kuukauden starttirahakausi antaa siihen hyvän mahdollisuuden.

Minulla on sellainenkin takaportti, että voin helposti heittää hoitotöissä keikkaa tuon starttirahakauden jälkeen. En halua olla elitistinen ja kuvitella pärjääväni täysin valokuvauksella varsinkaan ensimmäisten vuosien aikana. Itsensä lukitseminen johtaa helposti pettymyksiin ja liialliseen niuhottamiseen. En kuitenkaan koe voivani enää hypätä takaisin yötöiden maailmaan pysyvästi. Mielestäni se voi sopia korkeintaan jollekin sinkulle, jonka päivärytmissä ei ole mitään kummallista. Meillä lapsiperhearjessa elämä on niin hektistä ja on päivän mittaan niin paljon kaikenlaisia menoja, että ei elämästä tule mitään, jos itse elää ihan pöllönä.

Oon superiloinen, että oon nyt tässä pisteessä elämässäni. Tietysti pelon aiheita on, mutta ne ovat kuitenkin pääosin pään sisällä. Jos epäonnistun, se ei ole maailmanloppu vaan ainoastaan uusi kokemus, jota voin jälleen käyttää hyödyksi suunnitellessani uusia suunnanmuutoksia. Sitä tarkoittaa se, että en aio luovuttaa, kuten sanon tuossa videon lopussa. Se ei ole epärealismia, vaan asenne, jonka olen saanut valjastettua. Kyllä tässä aina jotain keksii.

Pidin pienen palautekierroksen ennen virallista julkaisua, ja sen jälkeen video on mielestäni todella hyvä – vaikka itse sanonkin. Äänimaailma on syvempi, se on masteroitu oikealle volumelle ja nyt pienet huolimattomuusvirheet on korjattu. Vaikka olen pikkuhiljaa vähentämässä näitä kyselykierroksia, ne ovat olleet arvokkaita. Sitä on niin sokea omille pienille virheilleen, kun jotain katsoo 150:ttä kertaa.

Tuo video toimii nyt vastaisuudessa myös osana videoportfoliotani, jonka myötä minulla on jotain kättä pidempää, kun markkinoin yrityksille näitä videopaketteja. Seuraavaksi minulla on editoitavana yksi häävideo sekä tämän jälkeen Zentuvon videoprojekti. Hyvä, että lyhyen ajan sisään saan kolme hyvin erilaista projektia, niin saa helpommin rutiineista kiinni.

Jos et vielä katsonut About Me -videota, niin tässä se sinullekin katsottavaksi. Tuo video löytyy myös sivuni kohdasta: “Kuka olen?”

https://youtu.be/ax7_JaLenp8?si=WMYolLWPwuQKLy6C

Kiitos kun luit taas blogin, toivotan sinulle oikein hyvää lopputalvea! Seuraavalla kerralla ehkä jotain terveistä rajoista.