Blogi 4: Se on siinä!
Ai että, nyt se on saatu päätökseen. Nimittäin työsopimus loppui 8.3, ja tästä eteenpäin olen ihan virallisesti ainoastaan yrittäjä. Kerrotaan tuttuun tapaan aluksi kuulumiset ja valotan vähän, miten karsea tämä viimeinen kolme viikkoa on ollut ennen muutosta.
Ensinnäkin koko yrittämisen aloittaminen vaati rohkeutta, koska halusin hakea starttirahaa. Sitä ei kuitenkaan myönnetä, jos aloittavalla yrittäjällä on vielä työsopimus voimassa, joten minun piti ENSIN irtisanoutua ja sitten vasta hakea tuota starttirahaa. Olin kuitenkin niin univelkaantunut ja muutenkin väsynyt yötöihin, että muuta vaihtoehtoa ei kertakaikkiaan ollut. Varmistin kuitenkin sen mahdollisuuden, että pystyisin tarvittaessa heittämään hoitotyön keikkaa, jos starttiraha ei olisi natsannutkaan.
Onneksi starttiraha myönnettiin, ja varmasti 1,5 vuoden kevytyrittäjyyskokemus sekä säännöllinen tulovirta jo ennakkoon toimivat hyvänä vakuutuksena kaupungille. Sain luvan alkaa heti perustamaan yritystiliä ja hakemaan toiminimeä YTJ:ltä sekä rekisteröitymään ALV- ja kaupparekisteriin. Nuo asiat sain aika nopeasti laitettua valmiiksi. Ainoa asia, mikä harmitti, oli se, etten saanut ToKouPhotoa läpi kaupparekisterissä, koska on olemassa sellainen sukunimi kuin Tokou. Noh, laitoin sitten vaan oman nimeni toiminimeksi – brändinimi saa pysyä edelleen samana.
Ajattelin, että nyt se helpotus alkaa, kunhan saan asiat hoidettua. Ensiksi tulin 39 asteen kuumeeseen, ja minulla oli vielä sovittu häävideo- sekä hautajaiskuvaus tuolle ajalle. Särkylääkkeet naamassa vedin nuo kuvaukset aivan "tunnelissa" huonovointisena, ja vieläkään olo ei ole täysin palautunut normaaliksi. Sieraimissa haisee vieläkin sellainen mädän ja palaneen haju, ja aamuisin keuhkoista saa yskiä limaa pois.
Käytin myös auton katsastuksessa, ja sieltä tuli sellainen 700 € iskariremonttipommi vastaan. Ja kun se ei tietenkään riittänyt, niin viemärit vetivät tukkoon perjantai-iltana juuri päivystysaikaan. Ajattelin tuossa kohtaa, että olen kyllä hyvin ehdollistettu sietämään stressiä, mutta tuossa kohtaa verisuoni meinasi katketa päästä. Siinä kohtaa piti laittaa somet ja markkinointiluukut kiinni, enkä vastannut yhteenkään tuntemattomaan puhelinsoittoon, koska en yksinkertaisesti vain jaksanut. Nyt nämä kaikki on hoidettu, auton katsastin nyt hyväksytysti ja elämä jatkuu.
Jos jotain positiivista kaikesta tästä pitää kaivaa, olen tosi iloinen siitä, että reaktioni kaikkeen tähän oli keskittyä hoitamaan ongelmat eikä panikoida ja paisutella asioita. Olen työstänyt sitä piirrettä itsessäni vuosien ajan, ja nyt näinkin isossa paineessa tuntui, että kestin kohtalaisesti. Haluaisin jakaa yhden isoimmista ajatusmalleista, jota olen yrittänyt työstää ja saanut ilmeisesti myös toimimaan.
Vihjasinkin viimeisessä blogissa rajojen tärkeydestä. Opin yhdestä podcastista näkemyksen, jonka mukaan viha, ärtymys ja suuttumus kumpuavat siitä, että annat jonkun asian rikkoa sisäisiä rajojasi. Pointti ei siis ole siinä, että joku toinen tulee jatkuvasti rajojesi sisäpuolelle, vaan että annat ITSE sen tapahtua. Mä esimerkiksi pitkään annoin sen tapahtua, että pidin kalenteria auki esimerkiksi klo 12 eteenpäin, vaikka mulla olisi ollut pohjalla yövuoro. Asiakkaat saattoivat haluta sinne kuvauksia, vaikka viereinen päivä ammotti tyhjyyttään. Tein siis kompromissin unesta, joka johti siihen, että suoriuduin huonommin kaikesta. Tuntui aivan käsittämättömältä, etteivät muut voineet joustaa, vaikka itse painoin jo ajoittain 70–80 tunnin työviikkoa ja aikatauluni oli aivan naurettavan tiukka.
Ymmärsin, että minun täytyy tehdä selkeät rajat siihen, mitä pidän oikeasti tärkeänä, ja pitää niistä kiinni. Näitä ovat luonnollisesti uni, terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta ihan perusrunkona kaikelle. Ilman niitä en voi olla hyvä isä, aviomies, ystävä tai yrittäjä. Kummallisesti näiden rajanvetojen jälkeen olen paljon rauhallisempi, saan asiat hoidettua kunnolla loppuun ja budjetoin ajan järkevämmin. Mä tietysti jatkan tämän asian työstämistä ja luonnollisesti arvostan myös joustavuutta ja sen kuuluisan tasapainon etsimistä asiakas edellä, mutta oman terveyden pilaamisesta ei hyödy kukaan.
Yksi konkreettinen esimerkki itselleni rajoista on tämä vimmatun puhelimen käytön rajoittaminen. Elimistön ollessa ihan sekaisin ja hälytystilassa pitkään olen huomannut etsiväni nopeita dopamiinilähteitä, ja puhelimen selaaminen on yksi selkeä konkreettinen esimerkki tästä. Jos havahdun hetkeksikään "doomscrollaamaan" Instagramin Reelsejä, laitan puhelimen pois. Muutenkin aika, jolloin olen perheen kanssa, on pyhitetty sille, eikä puhelin kuulu ilta-aikaan perheen kanssa. Tietysti työaikana pyrin olemaan koko ajan saatavilla ja vastaamaan puheluihin kuten yrittäjän kuuluu, mutta muu aika on puhelinvapaata aikaa. Se vaatii tietysti vielä harjoittelua, mutta tylsyyden harjoitteleminen on asia, mitä yritän opettaa lapsillenikin, ja parhaiten se menee perille esimerkin kautta.
Joku saattaa miettiä, miltä nyt tuntuu, kun yrittäjyys on virallisesti alkanut. Sanotaan näin, että eilen minulle tuli niin pistävää rintakipua, että tilasin ambulanssin tarkistamaan sydänfilmin. Siellä ei onneksi ollut mitään, ja kaikki arvot olivat priimaa. Ilmeisesti stressin laukeaminen ja flunssan jälkeinen jäykkyys rintarangassa aiheuttivat tämän kivun. Toisin sanoen stressi selkeästi alkaa purkautumaan, ja se näkyy ja tuntuu kehossa voimakkaasti. Tästä huolimatta olen todella onnellinen, kun voin lopulta tehdä oman aikatauluni ja saan hoidettua kaikki perheen menot ja työt. Taloudellista painetta yrittäjyys tietysti saattaa tuottaa, mutta en ole kovin huolissani, koska koulutukseni myötä lähihoitajana voin aina heittää keikkaa hiljaisempina aikoina.
Tämä maanantai oli aika kiva ja rauhallinen. Vaimoni lähti ystävänsä kanssa viettämään aikaa aamupäiväksi, ja touhusin poikani kanssa kaikenlaista pientä. Teroitutin luistimet, käytiin testaamassa niitä, huollettiin aidan portti sekä käytettiin auto jälkitarkastuskatsastuksessa. Sen jälkeen kävin kuvaamassa yhden siistin omakotitalon ja kerrostaloasunnon siihen perään. Sen jälkeen tulin Biltemaan istumaan kahville ja kirjoittamaan tätä blogia. Sovin samalla taas uuden hääkuvauspalaverin tulevalle viikonlopulle.
Mitä siis seuraavaksi? Aloitan rakentelemaan selkeää arkea ja runkoa. Jos ei ole kuvauksia, teen markkinointia ja rakennan brändi-ilmettäni sekä teen myös asiakkaiden tavoittamista puhelimitse ja sähköpostitse. Tämä on taas uusi tilanne, joka ottaa varmasti aikansa oppia, mutta edellinen työpaikka, jonka vuorot olivat akuuttihorroria, valmisti minut kyllä tähän aivan toden teolla, eikä yksikään yrittäjyyskurssi olisi voinut valmistaa tähän yhtä hyvin.
Mä laitan tämän blogin ulos varmaan samantien, kunhan olen tarkistanut kieliasun, ja sen jälkeen pyrin julkaisemaan seuraavat jatkossa aina maanantaiaamuna piristämään lukijoiden viikkoa. Jos vaikka seuraavan kerran olisi vähemmän vastoinkäymisiä ja enemmän myönteistä.
Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon!
