Blogi 5: Myrsky tyyntyy

Viime kesänä lopetin edellisen blogin säännöllisen kirjoittamisen, koska inspiraatio oli kuollut ja aikaa oli liian vähän. Toisaalta mietin ihan rehellisesti myös sitä vaihtoehtoa, lopetanko valokuvauksen kokonaan vai jatkanko vain hoitotöissä. Onneksi en tehnyt hätiköityä ratkaisua, koska syksyn työpalaverit ja ankarat YT-neuvottelut viitoittivat tieni ulos hyvinvointialueen palveluksesta. Vaikka työsuhteeni päättyi lopulta omaan irtisanoutumiseeni, olivat olosuhteet ja paineet väsymyksen lisäksi sen verran kovat, että muutos täytyi tehdä johonkin suuntaan. Päädyin valitsemaan valokuvauksen.

Joten tervetuloa ensimmäisen säännöllisen blogin pariin sitten viime kesän. Kesti hetken saada kaikki ne käytännön asiat rullaamaan, joita yrityksen pyörittäminen vaatii. Nyt ainakin laskutus ja kirjanpito alkavat sujua kohtalaisesti ja alan ymmärtämään ALV:ia sekä muita koukeroita hieman paremmin. Sen takia päätin aloittaa blogin taas säännöllisesti, koska tiedän että aikani riittää sen tekemiseen.

Toinen asia, jonka haluan palauttaa, on Kameran takana -podcast. Rakastan keskustella ihmisten kanssa, ja alkoi tuntua siltä että alan olla valmis palaamaan myös tämän asian pariin. Podcast jäi aikanaan tauolle, koska editointiprosessi oli niin tarkkaa käsityötä ilman automaatiota, ettei sen tekemisessä ollut oikein järkeä. Nyt muutaman uuden ohjelman ja sovelluksen omaksumisen myötä uskon pystyväni työskentelemään huomattavasti sujuvammin. Muutamaa vierasta olenkin jo kysynyt alustavasti, ja jatkan kyselyä edelleen, kunhan saan vielä tekniset asiat selvitettyä uuden tietokoneen kanssa. Kiitokset myös Netalle (joka oli podcastin ensimmäinen vieras), että muistutit minua tämän podcastin olemassaolosta.

Mitä sitten kuuluu ihan yleisesti? Olen suorastaan uudestisyntynyt sen jälkeen, kun olen saanut viikon ajan nukuttua todella hyvin. Olen nukkunut varmaan paremmin kuin kertaakaan edellisen vuoden aikana. Aloitan pari viikkoa sitten terapian ja kävin toisella terapiakäynnillä tällä viikolla. Hoitava taho sanoi että heidänkin näkökulmastaan ensimmäinen askel on saada ihminen nukkumaan kunnolla. Vastasin kaikkiin ennakkoon pyydettyihin mielialakyselyihin ehkä liiankin myönteisesti käyntiä ajatellen, mutta keskustelun myötä kaivettiin esiin myös niitä haasteita, joiden vuoksi hoitosuhde aloitettiin. Olen liian pitkään toiminut ja puskenut eteenpäin ilman kunnollista ymmärrystä omista tunteistani, ja nyt on aika purkaa niitä auki, kun olen vakaammalla pohjalla. On hienoa, että tällaisia mahdollisuuksia on olemassa.

Luovat ihmiset kulkevat usein käsi kädessä voimakkaiden tunteiden kanssa. Syvästi tunteva ihminen voi myös haavoittua helpommin elämän myrskyissä, ja se voi joskus johtaa mielenterveyshaasteisiin. Se on tavallaan kaksiteräinen miekka, koska en esimerkiksi haluaisi ajatella elämääni ilman taidetta, musiikkia, ilmaisua ja niiden sisältämiä tunnelatauksia. Ehkä iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin alkanut nähdä paremmin, että ymmärrys helpottaa monia asioita. Sen vuoksi yritän nyt opetella ymmärtämään paremmin sekä itseäni että toisia. Vaikka en tykkää kovin paljon tasapainosta sanana, mutta ehkä tässä asiassa tavoitellaan nyt sitä että voin silti elää täysillä tunteella, mutta löytää myös paremmat keinot hallita tuota kiikkulautaa.

Palatakseni ajatukseen uudestisyntymisestä: olen todella iloinen, että uskalsin hypätä eteenpäin kohti tuntematonta. Ongelmien määrä elämässä tuntuu usein olevan vakio, eikä ne ainakaan tällä hetkellä ole katoamassa mihinkään. Siksi pyrin keskittymään myönteisiin asioihin ja olemaan pelkäämättä liikaa sitä, mitä saattaisi tapahtua. Kun myöntää ja sanoittaa sen, että pelottaa, se jo itsessään hieman neutralisoi tunnetta. Kun asioita pohtii pahimpien mahdollisten skenaarioiden kautta, huomaa usein ettei sekään vaihtoehto lopulta ole niin kauhea kuin aluksi kuvittelee. En tarkoita tällä siis paisuttelua ja draamailua, vaan realististista pohdintaa. Epätietoisuus on usein paljon ahdistavampaa. Siksi yritän pysyä aktiivisena ja jatkaa eteenpäin, vaikka myrskyn keskellä.

Käytännössä sovellan tätä työssäni niin, että minulla on selkeä työpäivä. Pyrin tekemään joka päivä jotain sellaista, joka vie yritystoimintaani eteenpäin, vaikka siitä ei heti syntyisikään tuloja. Mainostaminen on kovaa työtä, mutta se kantaa hedelmää ajan kanssa. Samoin henkilökohtaiset kuva- ja videoprojektit pitävät mielenkiintoa yllä ja toimivat samalla portfoliona, joka vakuuttaa tulevia asiakkaita ammattimaisuudesta. Jatkuvasti tulee vastaan uusia tilanteita, joissa huomaa käytännössä parempia ja asiakaslähtöisempiä toimintatapoja. Siksi kannattaa ahertaa, vaikka tulos ei heti näkyisikään.

Jotta tästä kaikesta kryptisyydestä saisi jotain konkreettista irti: valokuvausyrittäjyys on käytännössä paljon muutakin kuin kuvaamista. Se on sähköposteja, palavereja, markkinointia, suunnittelua ja toisinaan myös epävarmuuden sietämistä. Laskut tulevat joka tapauksessa kuukausittain, ja jostain täytyy löytää myös se puuttuva osa tuloista. Tiettyjä kuluja, kuten ruoka- ja erityisesti herkkukuluja, on tullut nyt leikattua aika reilusti. Se tekee luultavasti hyvää sekä lompakolle, hampaille että vyötärölle. Tässä kuussa minulla on onneksi useampi yksityislaskutus, ja asuntokuvauksista on tulossa vielä aiempia tuloja kevytyrittäjyyspuolelta. Lisäksi vielä loput lisät, lomarahat ja loppupalkat ovat tulossa. Eli ainakaan ihan heti tässä ei olla kaatumassa.

Myös se on tuonut paljon iloa elämään, että olen alkanut rajata selkeämmin työ- ja vapaa-aikaa erilleen. Meillä on lasten kanssa todella mukavaa yhdessäoloa. He tulevat enemmän syliin ja halaavat ihan spontaanisti, ja se tuntuu todella hyvältä. Aikaisemmin olin varmasti usein kiukkuinen ja hankalammin lähestyttävä, eikä siksi ole ihme, jos suhteeni lapsiini ei ollut niin läheinen. Selkeät ja toistuvat rutiinit ovat tuoneet arkeemme paljon iloa ja auttaneet jaksamaan. Sama koskee myös avioliittoani. Meillä on nyt vaimoni kanssa enemmän aikaa keskustella, ja hän on pitkästä aikaa päässyt viettämään aikaa myös omien kavereidensa kanssa. Se on antanut hänelle uutta energiaa, ja olen siitä todella iloinen.

Tänään katsottiin perheenä tuttuun tapaan Voice of Finlandia. Vuoden mittaan katsotaan kyllä muitakin musiikkiohjelmia – lasten suosikki on Masked Singer, yllättävää eikö? Oli hirmu kiva syödä sitä ennen iltapalat, ottaa ruisnachot ja popcornit esiin ja vain nauttia yhdessä hengailusta. Tämänkaltaista rentoa chillailua meillä ei ole ollut pitkään aikaan, ja huomasin miten hyvältä se tuntui. Aiotaan ehdottomasti jatkaa näitä hyväksi muodostuneita rutiineja.

Elämä tuntuu siis kaikesta epävarmuudesta huolimatta tällä hetkellä suhteellisen tasapainoiselta ja miellyttävältä. En kuitenkaan jää lepäämään laakereilleni, vaan kehitän jatkuvasti uutta ja työstän projekteja sen mukaan kun aikaa riittää. Energiatasot ovat korkealla, eikä motivaatiota tarvitse tällä hetkellä kaivella. Mennään tällä uudella energialla niin pitkälle kuin virtaa riittää.

Kiitos kun luit tämän blogin. Se oli ehkä hieman minäkeskeinen, mutta lupaan että jatkossa tuon sisältöön myös enemmän käytännöllistä ja sovellettavaa.

Tsemppiä kevään alkuun kaikille.