Blogi 22: Yrittäjyyden hinta ja vapaus

Taas tuli maanantai ja olisi virallisesti blogin aika, vaikka viime viikolla sain blogin valmiiksi vasta keskiviikkona. Onneksi voin itse päättää näiden todelliset aikataulut, kun ei tarvitse seurata minkään työnantajan päähänpistoja. Ehkä tähän kohtaan voisi hieman pohtia yrittäjyyden hyviä ja huonoja puolia realistisesti.

Mulla on kohta puoli vuotta takana kokoaikaista yrittäjyyttä, ja sitä ennen tein puolitoista vuotta valokuvausta kevytyrittäjänä työn ohessa. Aluksi pelkäsin, riittävätkö tulot tähän, mutta ainakin tähän mennessä ne ovat riittäneet ja tilauksia on tullut aivan riittävästi, jopa jonoksi asti. Mulla on nyt kolme kuvausta työn alla ja pari vielä tulossa tällä viikolla, mukaan lukien kolme hääkuvauspalaveria, joten tekemisen puutteesta ei ainakaan voi valittaa.

Heikkoja puolia yrittäjyydessä on tietysti se, että et ole koskaan todellisuudessa täysin vapaalla. Voi olla tyhjiä päiviä, mutta olet aina tavoitettavissa, vähintään sähköpostin päässä. Toistaiseksi sunnuntait ovat pysyneet muutamaa editointia lukuun ottamatta rauhallisina, eli minulla on ollut ainakin yksi selkeä vapaapäivä viikossa. Usein myös maanantait olen voinut ottaa rennommin, joten en ole kokenut tätä mitenkään älyttömän kuormittavana verrattuna aikaisempaan vuorotyön ja kevytyrittäjyyden yhdistämiseen.

Jotkut kollegat laittavat työlleen selkeämpiä rajoja ja esimerkiksi vastaavat asiakassähköposteihin vain tiettyinä aikoina. Itse pyrin kuitenkin vastaamaan myös vapaapäivinä. Tämä on ollut aivan ilmiselvä kilpailuetu, koska olen saanut todella monia kuvauksia sillä, että muut kuvaajat eivät ole yksinkertaisesti vastanneet asiakkaille ajoissa. Vaiva on myös niin pieni, koska en koe, että minun tarvitsee kääntää mitään työnappulaa aivoissani. Olen muutenkin jatkuvasti hieman ylikierroksilla ja touhuamassa jotain, joten yksi viesti ei ole ainakaan vielä psyykettäni kaatanut.

Mitä pidempiin vapaisiin tulee, ei ainakaan tällä hetkellä ole oikein mahdollisuutta pitää mitään älyttömän pitkiä lomia, varsinkaan yrityspuolen kuvausten suhteen. Olen suunnitellut, että pitäisin noin viikon mittaisen loman jokaisena vuodenaikana. Näin saisin kuitenkin yhteensä noin neljä viikkoa lepoa vuodessa, ja todennäköisesti ne hoidetaan lähtemällä hetkeksi kokonaan pois kotoa. Ensi viikolla menemme viideksi päiväksi kylpylään, joten koitan kirjoittaa seuraavan blogin jo sunnuntaina valmiiksi. En ole pitänyt kunnon kesälomaa kolmeen vuoteen, eikä viime vuoden tyräleikkauksesta toipumista oikein voi laskea lomaksi, kun en voinut tehdä juuri mitään. Toisaalta en edes erityisesti kaipaa mitään pitkää lomaa.

Yritystulot sesonkiluonteisella alalla vaihtelevat luonnollisesti, ja se luo oman paineensa suorittaa. Järkevä ihminen kuitenkin laittaa säästöön hyvinä aikoina ja käyttää niitä sitten, kun ajat tiukkenevat. Jaan lähes jokaisesta laskusta 10 prosenttia puskuritilille, joten se auttaa keventämään talvesta selviämisen taakkaa huomattavasti. Ja kuten olen usein todennutkin, minulla on aina takaportti hoitotyössä. Varsinkin kotihoidon puolella keikkaa riittää oikein mukavasti, ja pelkästään yhdeltä alueelta tulee jatkuvasti kyselyitä, saati sitten kaikista yhteensä. Asumme niin lähellä keskustaa, että pystyn hyppäämään sujuvasti kaikkien kotihoidon toimistojen välillä tarvittaessa. Tämä täytyy vain rehellisesti myöntää realistiseksi vaihtoehdoksi, koska meidän kulut ovat joka kuukausi noin 2 500–3 000 euroa, enkä pysty talvikuukausina välttämättä takaamaan niitä pelkillä yritystuloilla.

Kun tähän kaikkeen lisätään vielä markkinointi, somen aktiivinen tekeminen, kontaktien löytäminen, kirjanpito ja kaikki muut ajatusta vievät asiat, on sitä aika monesta vastuussa. Ensimmäinen puoli vuotta on kuitenkin auttanut rakentamaan rutiineja, tekemään pieniä optimointeja ja selkeyttämään sitä, mitä oikeasti tarvitsee tehdä. Jos alkaa jatkuvasti ajatella, että tuokin asia pitäisi tehdä paremmin ja tuokin vielä kehittää, uuvuttaa itsensä todella nopeasti. Yrittäjyys ja brändin rakentaminen ovat kasvuprosessi, eikä kaikkea tarvitse osata heti. Kokeilemalla monet asiat tulevat lopulta opittua.

Hyviä puolia yrittäjyydessä on se, että saan kuitenkin nukkua niin pitkään kuin haluan. Olen laittanut kalenterini auki vasta kello yhdeksän jälkeen, jotta minulla on aamulla pari tuntia rauhallista heräämisaikaa. Tässä pitää huomioida se, että olen aamuvirkku ja herään lähes joka aamu ennen seitsemää. Tällä hetkellä kirjoitan joka aamu päiväkirjatyyliin täysin yksityisesti ja pohdin syviä kysymyksiä, enkä halua luopua tästä uudesta tavasta. Itseterapia on ollut hyvä tapa käynnistää päivä ja saada realistisempi näkemys elämään. Se auttaa minua myös päivän aikana olemaan panikoimatta, jos jokin asia alkaa ahdistaa, koska muistan, mitä olen aamulla kirjoittanut.

Sekin, että meillä on lasten vuoksi monenlaisia menoja pitkin päivää, onnistuu käytännössä vain yrittäjyyden ansiosta. Voin sulkea kalenterin tai sanoa, ettei jokin tietty aika sovi. Näin mikään oikeasti tärkeä perheen asia ei kasaannu tai jää hoitamatta, eikä kaikki jää vain vaimoni vastuulle. Voin myös järjestää vapaa-ajan menot ensin ja ottaa työtilaukset niiden ympärille. Tarvittaessa voin pitää pitkiäkin viikonloppuja, jos vapaa-ajan puute alkaa ahdistaa. Tämä vapaus on varmasti juuri se hyöty, jota yrittäjät usein korostavat.

Kyllähän tässä maksetaan ne kuuluisat YELit ja ALVit, mutta jos ne pitää luonnollisena osana yrittäjyyttä ja hintana tästä vapaudesta, en jaksa niistä valittaa. Tietysti liian matalalla hinnalla ei näiden maksujen vuoksi kannata tehdä töitä, mutta toisaalta en koe olevani enää siinä vaiheessa, että pelkäisin pyytää korkeampaa hintaa. Asiakkaat ovat myös olleet valmiita maksamaan sen. Ensi vuonna portfolioni on jo riittävän kattava, ja toivon saavani esimerkiksi vuoden 2028 kesän täyteen hääkuvauksia. En pidä sitä mitenkään epärealistisena tavoitteena tällä työmoraalilla, jota pidän yllä.

Tähän blogin loppuun vielä päivän kuulumiset. Alkuosan kirjoitin aamulla, ja nyt kirjoitan loput samalla kun kuvat latautuvat koneelle. Kävin kuvaamassa yhden luksusmökin ja sen jälkeen pidimme hääkuvauspalaverin sekä parikuvauksen syyskuun hääasiakkaiden kanssa. Mukana olivat myös kaaso ja bestman. Meillä oli ihan superhauskaa, ja se osoitti, että kemiat kohtasivat aivan täydellisesti. Rakastan tätä puolta työssäni, jossa saan olla mukana asiakkaideni tärkeissä hetkissä, rakentaa heidän kanssaan jotain ainutlaatuista ja samalla tallentaa sen heille muistoksi.

Se, että parikuvat otetaan ennen häitä, on mielestäni yksi parhaista tavoista varmistaa, että itse hääkuvaus sujuu suunnitelmien mukaan. Vaikka morsian vakuutteli etukäteen, että sulhasen hampaita on hankala saada näkyviin kuvissa, ei tässä kuvauksessa ollut mitään ongelmaa. Odotan myös tulevan viikonlopun häitä aivan superinnolla. Toivon, että ensi vuodeksi saan buukattua yhä enemmän hääpareja, jotka luottavat minun visiooni ja ammattitaitooni.

Se oli sitten taas siinä. Jatketaan ensi viikolla uuden blogin parissa!