Blogi 28: Vapaus kaipaa rajoja

Aluksi kuulumiset viikonlopulta. Käytiin vaimoni kanssa Jyväskylässä torstaista sunnuntaihin Vauhti kiihtyy -festareilla. Yritettiin etsiä kompromissia, missä olisi vaimoni pitämiä artisteja, liput olisivat riittävän halvat ja olisi itsellekin jotain järkevää kuunneltavaa. Oma musiikkimaku tipahtaa raskaampaan laariin, eikä suomimusiikki oo koskaan iskenyt mitenkään. Meillä oli mukavaa ja otettiin nyt kaikki otettava irti tästä viikonlopusta, kun viime kerrasta on 3 vuotta ja 3 kuukautta ilman lapsia.

Lasten myötä elämän perspektiivi muuttuu aivan täysin. Kaikki tapahtuu vielä niin nopeasti, että ei oikein kerkeä sopeutumaan edellisiin muutoksiin kunnolla. Sitä se ainakin opettaa, että vaikka kuinka suunnittelee, niin silti menee pieleen ja joutuu sietämään toistuvaa epämukavuutta. Tottakai lapset tuo elämään merkitystä ja ne on rakkaimpia asioita maailmassa, mutta näin jälkikäteen ei todellakaan osannut arvostaa sitä "vapautta", mikä oli ennen lapsia. Olen vakaasti kuitenkin sitä mieltä, etten olisi kasvanut näin paljon ihmisenä ilman lapsia.

Valokuvaus on ammattina lähinnä ihmistaitoja ja niihin kuuluu mm. "rivien välistä" -lukeminen, joustaminen, palveleminen, ohjaaminen ja kuunteleminen. Nämä kaikki laitetaan äärimmilleen pienten lasten kanssa, koska joudut koko ajan haistelemaan ilmaa, joskus kirjaimellisesti. Asiakkaille, joilla ei ole lapsia, on joskus hämmästyttävää, kuinka paljon olen altis tekemään heidän eteensä, vaikka itselle se on ihan pientä siihen verrattuna, mitä joutuu tekemään kotona.

Viimeisimmissä hääjuhlissa esimerkiksi sulhanen osoitti hyvin voimakkaasti sen, että hän lähestulkoon vihaa valokuvissa olemista ja tunnelma tuntui aluksi tosi kireältä. Näissä tilanteissa pyrin etsimään sen asian, mitä tuo henkilö arvostaa, ja nojata siihen. Esimerkiksi hän selvästi arvosti kovaa työntekoa ja sitä, että asiat sujuvat hyvin täsmällisesti. Sen mukaan toimiminen, töistä puhuminen ja esimerkiksi sen lauseen käyttäminen, ettei kuvissa tarvitse hymyillä, sai aika montakin aitoa tunnereaktiota aikaiseksi ilman väkinäisyyttä. Sitä paitsi vakavuus näytti näissä tilanteissa arvokkaalta ja todennäköisesti luonnollisemmalta kuin väkisin väännetty hymy. Fiilis ennen poistumistani oli jo aivan eri tavalla rentoutunut.

Ehkä yksi olennainen henkilökohtainen muutos on myös auttanut valtavasti, ja se on joustavuus mielipiteissä ja käytännössä. Aikaisemmin olin todella mustavalkoinen ja jossain mielessä sain arvostusta sen vuoksi, että hoidin asiat tietyllä tavalla. Se kuitenkin rajoitti minua, sai aikaan riitoja, esti nauttimasta asioista, jotka olivat vähänkin epämukavuusalueella (kuten nämä festarit), ja teki minut lopulta onnettomaksi. Lapset ovat opettaneet minulle, että samoista geeneistä voi tulla aivan erilaisia persoonallisuuksia ja jokaisella on sisäsyntyiset eroavaisuutensa, jotka täytyy ottaa huomioon. En halua suosia niitä, jotka ovat enemmän minun kaltaisiani, vaan olla tasapuolinen.

Nyt tosin kiikkulauta meinasi keikahtaa vähän siihen suuntaan, että millään ei ole enää mitään väliä, mutta ei sekään ole tuonut minulle iloa. Tulen ehkä useampien kanssa toimeen, mutta sääntöjen puuttuminen on luonut sisäistä turhautumista ja epäonnistumisen tunnetta. Lähinnä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kuntoni rapistuu, kun en ole säännöllinen, ja syömällä mitä sattuu tulee kerättyä painoa ja asiat vaikeutuvat.

Viitaten edellisiin blogeihin riippuvuustaustasta, olen myös vakaasti kallistumassa siihen, että lopetan alkoholin kokonaan, koska se ei sovi minulle. Ei siksi, että räyhäisin tai joisin kerralla liikaa, mutta tuntuu, että se alkaa ottamaan nopeasti paikkaansa rentoutumisen saavuttamiseen, joka on varhaisia merkkejä alkoholismista. Olen saanut seurata alkoholismia läheltä lapsesta asti, joten en kaipaa samaa itse määrättyä kohtaloa. Riippuvainen on aina riippuvainen, oli kohde mikä tahansa, mieluummin olen vaikka sitten urheiluriippuvainen kuin alkoholisti.

Toki yritän olla itselleni armollinen siinä, että isot muutokset ja korjaukset repivät aina aluksi rikki ja johtavat monesti keikahdukseen toiseen suuntaan. Isommat muutokset alkavat minulle usein siinä kohtaa, kun joku asia alkaa ottaa päähän. Tämä edeltävä viikonloppu antoi ehkä riittävästi henkistä lepoa, joka sai miettimään elämän kulkuani uudestaan ja tekemään paluuta kohti järkeviä sääntöjä itselleni.

En tiedä vielä, miten käytännössä tekisin sen, mutta olen pohtinut, miten jättäisin somea pois, koska se on kuitenkin osa minun työtäni. Katselukerrat tai seuraajat Instassa eivät tietysti ole mikään takaus töiden saamisesta, joten toisaalta minun ei kannattaisi olla liian huolissani. Helposti käy niin, että jää katsomaan niin sanottua brain rottia eli jotain aivan jonninjoutavaa ihan vain viihdyttääkseen hetkeksi itseään. Tämä johtaa siihen, että sulkeutuu tosielämästä ja siitä palatessaan on lähinnä kiukkuinen dopamiinin laskiessa, ja sen jälkeen ei ole hetkeen minkäänlaista motivaatiota tehdä mitään järkevää. Jos teillä lukijoilla on ehdotuksia, miten hoidatte somea tasapainoisesti, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Nyt viikonlopun jälkeen jatkan tosiaan viimeisten hääjuhlien editointia ja kuvattavana on tähän mennessä kolme asuntoa ja viikonloppuna on yhdet hautajaiset. Tilaukset tulevat usein aika lyhyellä varoitusajalla, joten mitään kiirettä asialle ei ole. Otan siinä mielessä nyt rennosti töiden osalta, koska minulla on verot kerättynä jo loppuvuodeksi ja puskuritililläkin on jo yli kuukauden menot, joten otan ihan loman kannalta nyt ja kehittelen samalla uusia ideoita yrityskuvausten osalta. Se on todennäköisesti se suunta, jota kohti alan liikkumaan tämän yksityissektorin sijaan. On kylmä totuus, että miehenä on hankalampi saada esimerkiksi perhekuvauksia ja tietysti en ole myöskään niin trendikäs, että editointi- tai kuvaustyylini kohtaisi monien perheäitien kanssa, jotka näitä kuvauksia varaavat.

Se oli sellaista se blogi, tällä kertaa kiireettömästi bussissa kirjoitettuna ja ajallaan. Toivotan oikein mukavaa viikkoa kaikille ja kivaa syksyn alkua! Mä otan kyllä mielelläni näyttäviä syksyisiä salamakuvia, joten niitä vaan varaamaan jos kiinnostaa!